Sivut

perjantai 10. lokakuuta 2014

Verraten menee mukavasti

Eilisen euforiaan liittyen oli huvittavaa huomata, miten noin vuosi sitten olin kirjoittanut luonnoksen, jonka sisältö oli täysin päinvastainen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.

En tekstiä julkaise because of reasons, mutta siinä siis oli kaikennäköstä epävarmuutta, identiteettikriisiä, katumista elämänvalinnoista ja niin edespäin ja niin edespäin.

Toinen "löytö" minkä tein oli tuommonen kirjanen, jota olin täytellyt vuonna 2010, eli juurikin niihin aikoihin kun täytin 18 ja voi hyvä helevetti, miten voi taas olla rasittavaa luettavaa. jotenkin hassua ajatella, että kirjoittaja olen minä, vaikka henkilö on selvästikin eri. Nyt sain kuitenkin ihan luettua ilman sen kummempaa myötähäpeää, ehkä siltä osin olen kasvanut ihmisenä, hyväksyn virheet. Ja typeryydet. Mutta siis ihan mukava sinällään lueskella ja muistella asioita, jotka luulin jo unohtaneeni.

Tai siis unohtanut ne olinkin, mutta nyt muistan taas jonkin aikaa.

Mutta näin.

Toinen yövuoro putkeen, kolmas tällä viikolla ja vielä menee ihan ok. Vähän on olo kuin väsyttäisi, mutta vielä pitäisi se viisi tuntia töitä jaksaa jonka jälkeen joko salille ja Kuopioon tai suoraan Kuopioon omaan petiin pahinta väsymystä potemaan.

Semmonen pienehkö epäilys on, että tästä yöstä ei tule niin produktiivista kuin edellisestä, sain kuitenkin "hyvin" luettua kirurgian kokeisiin (jotka meni muuten läpi) ja muitakin juoksevia asioita hoideltua. Nyt on tarkoitus kenties ehkä mahdollisesti motivaation riittäessä tehdä viime keväältä rästiin jäänyttä tehtävää ja kenties opiskellakin jotain. Ehkä odotan kahvin tuomaa virtapiikkiä. Nyt pääsin hetki sitten leipää syömästä, ehkä siitäkin syystä hieman ramaisee eilistä enemmän, voi olla myös valvotun yön varjo.

Ja sitten päivän selfie:

Huomatkaa kuollut katse, silmäkuopat ja valkoinen hoitsun v-kauluspaita.

Tämä ei jää tavaksi.

torstai 9. lokakuuta 2014

Näin meillä nykyään

Joo-o, reilu vuosi vierähtänyt. Ei se mitään, koulun velvoittamaa blogia on tullut kirjoiteltua, joten taidot ovat vain suurimmalta osin ruosteessa.

Epävarma rahallinen tilanne hieman rassaa mieltä aina silloin tällöin kun ehtii sellaisia asioita ajatella, muuten uskallan väittää, että en ole koskaan ollut onnellisempi kuin mitä nykyään. Ja nykyäällä tarkoitan tätä kulunutta syksyä.

Jopa huolestuttavaa, että näin positiivista tekstiä syntyy tähän aikaan yövuoron loppumetreillä.

Enkä oikeastaan osaa ihan sormella osoittaa mikä tässä hommassa nyt oikein sitten rullaa, kait se on nämä luokkakaverit, hyödyllinen olo, arvostettu ja etuoikeutettu olo, oman terveyden edistäminen ja niin edespäin.

Toinen mikä osaltaan kanssa aiheuttanut tuota rahatilanteen järkkymistä mutta tuonut myös tuota hyvänolontunnetta enenevissä määrin on laserleikkaus. Vajaa pari viikkoa sitten kävin sitäkin kokeilemassa, ja voin suositella kaikille lasillisille, jos vain rahaa riittää ja vaikkei riitäkään, kuten omassa tapauksessa :)

Nyt siis näkee ja näkeekin paremmin kuin koskaan muistan laseilla nähneeni.Groteski verenpurkauma tuli vasempaan silmään, mutta sekin tässä viikon parin sisään häviää. Pistetäänpäs nyt sitten kuva kanssa, vaikkei se enää niin pahalta näytä, plus kännykän ohjekirja neuvoi ottamaan selfieitä, joten pitäähän niitäkin sitten kait ottaa.


  Toinen mikä tuossa nyt näkyy on Driven "parantelu", joka päätti näköjään vallan korostaa silmäpussin railoa, on meinaa jäänyt unet vähillä kuluneen viikon aikana.

Muistelin nimittäin syyslomaviikkojen olevan viikot 41 ja 42, mutta nehän olivatkin 42 ja 43, mikä tarkoittaa sitä, että tällä viikolla meni työvuoron ja koulu päällekkäin, onneksi kuitenkin niin, että kaksi koulupäivää sattuivat "vapaapäiville", eli toisin sanoen olin sunnuntai-maanantai välisen yön töissä, lähdin aamulla seitsemän jälkeen töistä päästyäni Kuopioon, missä yhdeksän maissa alkoi oppitunnit.

Mutta ei siinä mitään, josko sitä tänään ehtisi vähän nukkuakin töiden jälkeen, vielä pitäisi moodle tentti vetää iltapäivällä aiheena kirurgian perusteet, joka on täysin itsenäisesti opiskeltavana. Olen kirjassa sivulla 43. Että hyvin se menee.





Eipäs mulla nyt muuta tähän hätään.


maanantai 9. syyskuuta 2013

Toisen viikon iltana

Sitähän sanotaan, että otsikko pitäisi laatia tekstin jälkeen ja sen tulisi liittyä tekstiin ja houkutella ihmisiä lukemaan jne. mutta ei tänään.

Jos en tätä aikaisemmin maininnut olen tällä hetkellä perin visaisessa elämänvaiheessa rahapoliittisesti. Rahaa siis on kyllä, säästötilillä nimittäin, mutta en ko. tiliin halua kajota koska siitä saa jotain korkobonuksia ja semmosta, mutta kohta tuntuu että olis pakko. Lompakossa on se vajaa kymmenen euroa ja tilillä kahdeksan.

Ruokaakin on kaapissa ehkä viikon tarpeiksi, plus kun kertas se kouluruoka on niin halpaa niin eihän tässä periaatteessa mitään hätää ole, mutta kun haluaisin tavaraa. Jalkalampun tuohon nurkkaan, pyykkikorin tuohon nurkkaan, kitaratelineen tuohon nurkkaan ja lisää tilaa astiakaappiin. I might seem vain but that's okay

Niin siis tämänhetkinen rahatilanne selittyy sillä, että Kela on hieman.. Kela on aivan.... Kela on tuottanut pettymyksen.

Piti hakea uusi sopimus kun koulu vaihtui ja vuokrakin on pienempi, mutta eihän siitä mitään tullut, heidän osaltaan siis. Soitin sinne parin päivän välein, ja joka kerta saan lisää tehtäviä joita suorittaa ja samalla kuulla, että mitä ikinä he viimeksi soittaessa lupasivat tehdä ei ole tehty, mutta kyllä me tällä kertaa. Kunhan sinä lähetät sen sopimuksen sähköisenä. Mutta ei me vieläkään mitään sen eteen tehdä. Lähetä lisää lappusia. Ja Niin Edespäin.

No eilen sitten vai oliko se tänään aamupäivästä soitin ja varmistin että puhelimen toisessa päässä joku teki jotain ihan oikeasti ja ehkä minä kohta saan rahaa.

Hirvittävää tekstiä. Olokoot.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Day 0

"Muutto" uuteen kämppään, henkisesti olen kait vielä Vesannolla, jotenkin huvittavaa huomata miten hirveästi tavaraa jäi jälkeen, mitä olisi jo nyt tarvinnut enemmän tai vähemmän. Kuitenkin viikon päivät mietti mitä kaikkea sitä pitäisi mukaan ottaa ja sitten niistäkin tavaroista noin puolet jäi lojumaan omille aloilleen, puhumattakaan niistä kaikista esineistä/asioista mitä ei osannut edes ajatella ennenkuin täällä sitten totesi, että eihän täällä ole edes sänkyä. (Totuus on voinut hieman kärsiä huumorin puolesta)

No mutta semmosta. Eniten ehkä ottaa päähän pyörän unohtaminen. Tuli semmonen veljestä lähtöisin oleva äkkilähtö kotoa aamulla, eikä sitä tosiaan voi kaikkea muistaa. No, pitääpi sitten kävellä kouluun, Gmaps ilmoittaa ajan 58 minuuttia, minkä toivon olevan arviointivirhe, mutta otetaanpas kuitenkin tunti varoaikaa aamusta, että varmasti ehtii. Kyllä täällä perjantaihin asti ainakin pitäisi selvitä.

Verholakanan takana on pimeää ja lämmintä.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vähän kuin viimeiset kaksi viikkoa ja toissapäivästä eteenpäin

Kaksi päivää on netti toiminut päin persettä syystä, että sää on ollut kostea ja pilvinen vaikkakin aamusta huomasin oman teknisen virheeni sovittimen kanssa, minkä korjaaminen selvitti asian hävettävän nopeasti.

Netti on siis toiminut ihan kiitettävän nopeasti sen viisi minuuttia kunnes *jotain* 

Tästä typeryydestä johtuen olin eilen taas nostalgisen masentuneella tuulella saatuani liikaa aikaa omien ajatusteni kanssa, mallia: "Mitä ihmettä minä taas teen elämälläni" "Miksen vastaa potentiaalista ihanneminääni" "Miksei videot voi lataantua", tiedättehän, sitä peruskauraa mikä vei suuren osan eilisillasta ja yöstä syvässä angstissa.

Tänään taas olikin sitten paljon parempi päivä, netti palasi edellä mainitun korjauksen myötä täyteen kukoistukseensa,  palautin veljen kahden viikon lomien jälkeen puolustusvoimille ja pyörähdin viemässä läjän tavaraa kämpälle. Tämä ilta on alkanut youtubessa ja varmaan myös päättyy sinne joskus yhden, kahden maissa, tätäkään ei ole tullut tehtyä vähään aikaan.

Niin ja me käytiin Norjassa veljen ja serkun kanssa ja siellä oli ihan kaunista, observe:


Lisäilen noita kuvia huomenna sinne toisen blogin puolelle, että saatte vähän kansainvälistä vibaa sinnekin, ilmoitan nyt tässä ettei kukaan muu sinne kirjoittele tai pety kun tungen tähän väliin, toisaalta kukaan teistä tuskin ehtii lukea tätäkään ennenkun ensi viikolla. Jos sillonkaan.

Niin ja selaillessa noita kuvia läpi huomasin tämänkin siellä ja siinä se nyt sitten on, minun kämppä noin kolme viikkoa sitten:


Pyrin tässä sellaiseen minimalistiseen lookkiin, toivottavasti se välittyy näissä huonekaluvalinnoissa



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Uni

Mä näin just hetki sitten unta, jossa oltiin kaikki neljä meidän talon pihassa tuossa eturapun luona, Emmi ja Jenni istuitte pöydän ääressä ja siinä pöydällä teidän edessä oli nuottiteline jolla oli jotain papereita ja me oltiin Elinan kanssa siinä teidän edessä.

Oltiin ilmeisesti lähdössä johonkin, ja te olitte ostanu meille Kelmien kartan ilmeisesti sille reissulle/paikkaan mihin oltiin menossa ja jostain syystä olitte sitä mieltä, etten minä saa sitä käyttää vaan on parempi, että Elina ottaa sen haltuunsa, mutta ette sitten kukaan osannnu käyttää sitä, vaan piditte semmosia ranteenpaksuisia taikasauvojanne, jotka otitte pöydältä jolle ne olivat ilmestyneet, puolestavälistä kiinni ja yrititte Abrakadabrailla ne kartat päälle. Siis kirjaimellisesti hoitte abrakadabraa ja heiluttelitte niitä taikasauvoja.

No eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan, vaan minä sitten tulin siihen pöydän luokse ja nauroin teidän saamattomuudellenne, "Eihän siihen tarvita muuta kuin sanoa se oikea taikalause niin se toimii" sanoin ylpeästi ja sitten sanoin kyseisen taikalauseen: I solemnly swear I'm up to no good. Ja sitten te aloitte hokemaan sitä. Siinä sitten toisteltin sitä mantraa kolmestaan, yritin vielä versiota: I solemnly swear We Are up to no good mutta eihän se toiminu, siitä vaan putos muutama lehdykkä siitä kartasta maahan.

Googlasin ja totesin nyt, että tuostahan puuttuu sana "that" kokonaan, ehkä johtu siitä se sitten siinä unessa

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Keväthuolto

Aika pyyhkiä pölyt blogista ja ihan vaikka kirjoittaa jotakin.

Tokaisin joku aika sitten jossain, ettei tämä tekstiformaatti ole se minun ensisijainen vaihtoehto tarinoiden suhteen, mistä johtuen tämä jää aina vähän puolitiehen tämä blogin ylläpito. Toisaalta taas ajatus blogista ja sen päivittelystä säännöllisesti on mielen päällä ja itse asiassa ihan haluttava asia, liekkö ongelma nyt siinä, ettei vaan yksinkertaisesti jaksa nähdä vaivaa kaiken muun koneella olon lomassa, mitään mainitsemisen arvoista ei ikinä tapahdu vai oman elämän tapahtumien mainitsemisenarvoisuuden vähätteleminen?

Noh, nyt olen hakenut kovasti töitä sieltä ja täältä ihan tosissaan ja hieman epätoivoisestikin:

"Jos innostut vaatteista & stailailusta ja koet olevasi etsimämme henkilö..."

Olin ihan tosissaan miettimässä tuotakin paikkaa ennenkuin tuohon edellämainittuun lauseeseen pääsin jolloinka  heterohälytys alkoi soimaan korvan takana.

Siinä tämän päivän polttavin puheenaiha, jatkakaa.