The message

Tiesin, että tänä aamuna saisin tietää onko opiskelupaikkaa tiedossa vai ei sitten joskus, joten illalla oli vähän vaikeuksia nukahtaa.

Lopulta sitten nukahdin ajatellen, että aamulla kun herään, niin kännykässä on jo viesti joka joko lannistaa tai innostaa sisällöllään. 

Sitten herätessäni muistin, että olen armeijassa ja täällä herätään pari tuntia ennen aamua, joten meni sitten jonkin aikaa ennen tätä ko. viestiä.

Onnea! Sinut on valittu JAMKin nuorten sosiaalialan koulutusohjelmaan ja liirum laarum, luki viestissä ja minä olin onnellinen.

Mutta kai sitä vielä ensi keväänä sitten hakee jonnekkin, jos mieli muuttuu tai on muuten vaan tylsää. Jotenkin tuo Akin ilmoitus lappiin lähdöstä (Ja muutenkin täällä pohjoisessa hengailu) sai semmoisen pienen kipinän syttymään taas tuosta opiskelusta pohjoisessa. Tosin sekin taitaa olla tämmönen lyhytaikainen juttu, ennenkuin taas totean miten mukavampi on olla jossain vähän lähempänä ja mummolakin on matkan varrella ja paikat on semituttuja. Sitten nähään.

Eipä muuta

"Heitin Petri Nygårdia omenalla" -.-

Viime viikko meni sinällään ihan mukavasti poislukien se, että yksiköstä suurin osa kotiutuu tämän viikon lopussa ja vittuilu on huipussaan, varsinkin kun meitä oli täällä minä, Hollanti ja kuusi lääkintäaliupseeria kaikkien muiden uusien aliupseerien ollessa lomilla.

Niin siis tämä tuleva viikko tuntuu pahaenteiseltä, kun nyt nuo muut tuvan tollukat tuli lomilta ja nyt tosissaan näkee koko töhöyden kirjon. "Joo join kolme päivää" "Minä kaikki kymmenen" ja sitten höhöttivät päälle. Toinen ei edes tiennyt että oli tarkotus tulla lomilta ennenkun kaveri oli kysyny aikasemmin päivällä että millä menee, kolmas epäilee myyneensä kurssipukunsa humalassa ja viimenen ilmeisesti autonsa.

Ei tänne hirveästi järkeviä jää. Ottaa päähän kun en päässyt tuonne autokomppanian puolelle. No pääsenpähän toimistoaliupseerin hommissa luistamaan turhasta paskasta, ainakin toivottavasti. Lomat vaan taitaa olla hankalampi saada, tai vaikeampi järkätä.

Joo eipä muuta

Miten meillä

Viime torstaina pääsin jo kotiin, kun yksikkö meni kiinni ja meillä ei ollu paikkaa minne mennä. Tatu haki Kuopiosta kuhan pyörähettiin ekana raxissa syömässä. Samalla reissulla napattiin uusi kännykkä matkahuollosta ja loppuilta menikin sitä räpläillessä.

Seuraavana päivänä Aki soitti ja mentiin sinne illaksi saunomaan ja muutenkin olemaan. Kokeilin sähköpyörällä ajoa ja se oli huolestuttavaa aluksi, mutta kätevää sitten kuhan tajus miten se vehe toimii.

Huomenna saan tietää pääsenkö opiskelemaan Jyväskylään ja jostain syystä se jännittää, tai sitten se on koko tämä tuleva viikko ja seuraavat, kun alokkaat tulee ja kovasti on hommia uutena toimistoAU:na.

Viime viikolla tuli selväksi, että tämä viikko on vielä semmonen rasittava tetsaus- ja pakkiruokailuviikko kun harjotellaan alikessuiksi vielä kerran ennen tositoimia.

Tällä kertaa viikon rasituksia helpottaa tieto siitä, että Tatu on riparilla kakarakasan kanssa ja tuskin nauttii olostaan yhtään sen enempää kuin minäkään.

Eipä muuta