Three months have gone so fast, wake me up some time after September ends

Tehän silloin viimeksi totesitte, miten teidän pitää joskus päästä näkemään minut "aremijan harmaissa" eli kurkkusalaattiasussa. No, nyt jos hommat menee putkeen niin pääsette näkemään ne viimeistään silloin, kun tulette tupaantuliaisiin Kajaaniin. Long story short, oltiin ampumaleirillä tuossa viikko sitten, missä vastasin leirin huollosta suurimman osan ajasta, mutta kävin kuitenkin yhden ryhmän hyökkäysammunnan ampumassa ryhmää johtaen ja se meni ilmeisesti niin hyvin, että se oli niin sanotusti viimeinen naula arkussa, mutta sillai positiivisesti, jos semmonen positiivinen sanonta on, niin kertokaa se ihmeessä. Niin siis pointti tuossa oli, että samana iltana tämä ko. varapäällikkö antoi käskyn täyttää työnhakupaperit. Sitten seuraavana päivänä kymmenen minuuttia ennen lomillelähtöä hän pyysi minut toimistoonsa, missä pikaisesti kertoi, että kapteeni haluaa minut töihin puolustusvoimille ja lykkäsi työnhakulomakkeen käteen. Siinä menikin sitten lomamatka vähän pilalle, kun mietin sen kaksi tuntia junassa, että mitä sitä nyt tekisi. Kotona sitten juttelin porukoille ja tulin lopulta siihen päätökseen, että täytän sen pirun lapun ja palautan sitten kunhan olisivat nuo isommat herrat taas töissä jossain välissä. ELI, jos työpaikkoja aukeaa niin kuin niitä todennäköisesti tulee aukeamaan, jään puoleksi vuodeksi töihin Kainuun prikaatiin sopimussotilaaksi ja muutan siinä samalla Kajaaniin asumaan. Että semmosta tällä kertaa.