Sivut

perjantai 10. lokakuuta 2014

Verraten menee mukavasti

Eilisen euforiaan liittyen oli huvittavaa huomata, miten noin vuosi sitten olin kirjoittanut luonnoksen, jonka sisältö oli täysin päinvastainen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.

En tekstiä julkaise because of reasons, mutta siinä siis oli kaikennäköstä epävarmuutta, identiteettikriisiä, katumista elämänvalinnoista ja niin edespäin ja niin edespäin.

Toinen "löytö" minkä tein oli tuommonen kirjanen, jota olin täytellyt vuonna 2010, eli juurikin niihin aikoihin kun täytin 18 ja voi hyvä helevetti, miten voi taas olla rasittavaa luettavaa. jotenkin hassua ajatella, että kirjoittaja olen minä, vaikka henkilö on selvästikin eri. Nyt sain kuitenkin ihan luettua ilman sen kummempaa myötähäpeää, ehkä siltä osin olen kasvanut ihmisenä, hyväksyn virheet. Ja typeryydet. Mutta siis ihan mukava sinällään lueskella ja muistella asioita, jotka luulin jo unohtaneeni.

Tai siis unohtanut ne olinkin, mutta nyt muistan taas jonkin aikaa.

Mutta näin.

Toinen yövuoro putkeen, kolmas tällä viikolla ja vielä menee ihan ok. Vähän on olo kuin väsyttäisi, mutta vielä pitäisi se viisi tuntia töitä jaksaa jonka jälkeen joko salille ja Kuopioon tai suoraan Kuopioon omaan petiin pahinta väsymystä potemaan.

Semmonen pienehkö epäilys on, että tästä yöstä ei tule niin produktiivista kuin edellisestä, sain kuitenkin "hyvin" luettua kirurgian kokeisiin (jotka meni muuten läpi) ja muitakin juoksevia asioita hoideltua. Nyt on tarkoitus kenties ehkä mahdollisesti motivaation riittäessä tehdä viime keväältä rästiin jäänyttä tehtävää ja kenties opiskellakin jotain. Ehkä odotan kahvin tuomaa virtapiikkiä. Nyt pääsin hetki sitten leipää syömästä, ehkä siitäkin syystä hieman ramaisee eilistä enemmän, voi olla myös valvotun yön varjo.

Ja sitten päivän selfie:

Huomatkaa kuollut katse, silmäkuopat ja valkoinen hoitsun v-kauluspaita.

Tämä ei jää tavaksi.

torstai 9. lokakuuta 2014

Näin meillä nykyään

Joo-o, reilu vuosi vierähtänyt. Ei se mitään, koulun velvoittamaa blogia on tullut kirjoiteltua, joten taidot ovat vain suurimmalta osin ruosteessa.

Epävarma rahallinen tilanne hieman rassaa mieltä aina silloin tällöin kun ehtii sellaisia asioita ajatella, muuten uskallan väittää, että en ole koskaan ollut onnellisempi kuin mitä nykyään. Ja nykyäällä tarkoitan tätä kulunutta syksyä.

Jopa huolestuttavaa, että näin positiivista tekstiä syntyy tähän aikaan yövuoron loppumetreillä.

Enkä oikeastaan osaa ihan sormella osoittaa mikä tässä hommassa nyt oikein sitten rullaa, kait se on nämä luokkakaverit, hyödyllinen olo, arvostettu ja etuoikeutettu olo, oman terveyden edistäminen ja niin edespäin.

Toinen mikä osaltaan kanssa aiheuttanut tuota rahatilanteen järkkymistä mutta tuonut myös tuota hyvänolontunnetta enenevissä määrin on laserleikkaus. Vajaa pari viikkoa sitten kävin sitäkin kokeilemassa, ja voin suositella kaikille lasillisille, jos vain rahaa riittää ja vaikkei riitäkään, kuten omassa tapauksessa :)

Nyt siis näkee ja näkeekin paremmin kuin koskaan muistan laseilla nähneeni.Groteski verenpurkauma tuli vasempaan silmään, mutta sekin tässä viikon parin sisään häviää. Pistetäänpäs nyt sitten kuva kanssa, vaikkei se enää niin pahalta näytä, plus kännykän ohjekirja neuvoi ottamaan selfieitä, joten pitäähän niitäkin sitten kait ottaa.


  Toinen mikä tuossa nyt näkyy on Driven "parantelu", joka päätti näköjään vallan korostaa silmäpussin railoa, on meinaa jäänyt unet vähillä kuluneen viikon aikana.

Muistelin nimittäin syyslomaviikkojen olevan viikot 41 ja 42, mutta nehän olivatkin 42 ja 43, mikä tarkoittaa sitä, että tällä viikolla meni työvuoron ja koulu päällekkäin, onneksi kuitenkin niin, että kaksi koulupäivää sattuivat "vapaapäiville", eli toisin sanoen olin sunnuntai-maanantai välisen yön töissä, lähdin aamulla seitsemän jälkeen töistä päästyäni Kuopioon, missä yhdeksän maissa alkoi oppitunnit.

Mutta ei siinä mitään, josko sitä tänään ehtisi vähän nukkuakin töiden jälkeen, vielä pitäisi moodle tentti vetää iltapäivällä aiheena kirurgian perusteet, joka on täysin itsenäisesti opiskeltavana. Olen kirjassa sivulla 43. Että hyvin se menee.





Eipäs mulla nyt muuta tähän hätään.