Kävin myymässä laskimeni eräälle ykkösluokkalaiselle ja olen nyt 80 voitolla sen vehkeen suhteen. Äitihän sen maksoi siloin kolmisen vuotta siten kait. Lisätään matkarahastoon. Onneksi huomasin sen vinkuneen asiaa feisbuukissa viime viikolla.
Facebookissa vinkumisesta puheen ollen, kysyin Akilta miten se oli saanu töitä sieltä jostain sahalta Keiteleellä, että voisin itte sitten ehkä hyödyntää samaa työnhakumenetelmää, mutta sepäs olikin sitten valittanu facebookissa joku päivä miten tarttis lähteä työnhakuun ja miten joku tutuntuttu sitten vinkkas oikeeseen suuntaan ja sitten sinnehän se pääsi kesäksi.
Sitten kävin varaamassa parturiajan torstaille, kun äiti haluaa minun lähtevän maailmalle siistin näköisenä, mutta tämä ei liittynyt siellä koululla käyntiin ollenkaan.
Sitten ilmoittauduin sijaiseksi koululle tulevaksi syyslukukaudeksi, siis heti sen jälkeen kun pääsen takaisin Isosta Britanniasta. Jaanan kanssa juttelin hetkisen ja sitten se sanoi soittavansa jos apua tarvitaan. Se myös kysy että pärjäänkö yläkoululaisten kanssa ja minähän sanoin notta toki. Semmosen selättää alta aikayksikön. Mutta kyllähän mää pärjäisin lukiolaistenkin kanssa ihan yhtä hyvin. En varmaan saa asioita etenemään jos joudun pitemmän aikaa siellä olemaan mutta muutama yksittäinen tunit siellä täällä ei haittaa.
Sitten törmäsin Tanjaan jonka kanssa juttelin mukavia pitemmänkin aikaa. Juuri ennen lähtöä hän sitten antoikin minulle tämän suurrojektin. "Kirjoita musikaali minulle." "Miks?!" "Ettei mun tartte." Noin se pääpiirteissään meni. Pistetäänpä mietintään...
Sit näin yhden teistä ihan livenä kirkkaassa päivänvalossa. Vaihteeksi, siitä on pitkän aikaa kun viimeksi nähtiin ihan näkemällä.
Eipä muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti