Sitähän sanotaan, että otsikko pitäisi laatia tekstin jälkeen ja sen tulisi liittyä tekstiin ja houkutella ihmisiä lukemaan jne. mutta ei tänään.
Jos en tätä aikaisemmin maininnut olen tällä hetkellä perin visaisessa elämänvaiheessa rahapoliittisesti. Rahaa siis on kyllä, säästötilillä nimittäin, mutta en ko. tiliin halua kajota koska siitä saa jotain korkobonuksia ja semmosta, mutta kohta tuntuu että olis pakko. Lompakossa on se vajaa kymmenen euroa ja tilillä kahdeksan.
Ruokaakin on kaapissa ehkä viikon tarpeiksi, plus kun kertas se kouluruoka on niin halpaa niin eihän tässä periaatteessa mitään hätää ole, mutta kun haluaisin tavaraa. Jalkalampun tuohon nurkkaan, pyykkikorin tuohon nurkkaan, kitaratelineen tuohon nurkkaan ja lisää tilaa astiakaappiin. I might seem vain but that's okay
Niin siis tämänhetkinen rahatilanne selittyy sillä, että Kela on hieman.. Kela on aivan.... Kela on tuottanut pettymyksen.
Piti hakea uusi sopimus kun koulu vaihtui ja vuokrakin on pienempi, mutta eihän siitä mitään tullut, heidän osaltaan siis. Soitin sinne parin päivän välein, ja joka kerta saan lisää tehtäviä joita suorittaa ja samalla kuulla, että mitä ikinä he viimeksi soittaessa lupasivat tehdä ei ole tehty, mutta kyllä me tällä kertaa. Kunhan sinä lähetät sen sopimuksen sähköisenä. Mutta ei me vieläkään mitään sen eteen tehdä. Lähetä lisää lappusia. Ja Niin Edespäin.
No eilen sitten vai oliko se tänään aamupäivästä soitin ja varmistin että puhelimen toisessa päässä joku teki jotain ihan oikeasti ja ehkä minä kohta saan rahaa.
Hirvittävää tekstiä. Olokoot.
maanantai 9. syyskuuta 2013
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Day 0
"Muutto" uuteen kämppään, henkisesti olen kait vielä Vesannolla, jotenkin huvittavaa huomata miten hirveästi tavaraa jäi jälkeen, mitä olisi jo nyt tarvinnut enemmän tai vähemmän. Kuitenkin viikon päivät mietti mitä kaikkea sitä pitäisi mukaan ottaa ja sitten niistäkin tavaroista noin puolet jäi lojumaan omille aloilleen, puhumattakaan niistä kaikista esineistä/asioista mitä ei osannut edes ajatella ennenkuin täällä sitten totesi, että eihän täällä ole edes sänkyä. (Totuus on voinut hieman kärsiä huumorin puolesta)
No mutta semmosta. Eniten ehkä ottaa päähän pyörän unohtaminen. Tuli semmonen veljestä lähtöisin oleva äkkilähtö kotoa aamulla, eikä sitä tosiaan voi kaikkea muistaa. No, pitääpi sitten kävellä kouluun, Gmaps ilmoittaa ajan 58 minuuttia, minkä toivon olevan arviointivirhe, mutta otetaanpas kuitenkin tunti varoaikaa aamusta, että varmasti ehtii. Kyllä täällä perjantaihin asti ainakin pitäisi selvitä.
Verholakanan takana on pimeää ja lämmintä.
No mutta semmosta. Eniten ehkä ottaa päähän pyörän unohtaminen. Tuli semmonen veljestä lähtöisin oleva äkkilähtö kotoa aamulla, eikä sitä tosiaan voi kaikkea muistaa. No, pitääpi sitten kävellä kouluun, Gmaps ilmoittaa ajan 58 minuuttia, minkä toivon olevan arviointivirhe, mutta otetaanpas kuitenkin tunti varoaikaa aamusta, että varmasti ehtii. Kyllä täällä perjantaihin asti ainakin pitäisi selvitä.
Verholakanan takana on pimeää ja lämmintä.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Vähän kuin viimeiset kaksi viikkoa ja toissapäivästä eteenpäin
Kaksi päivää on netti toiminut päin persettä syystä, että sää on ollut kostea ja pilvinen vaikkakin aamusta huomasin oman teknisen virheeni sovittimen kanssa, minkä korjaaminen selvitti asian hävettävän nopeasti.
Netti on siis toiminut ihan kiitettävän nopeasti sen viisi minuuttia kunnes *jotain*
Tästä typeryydestä johtuen olin eilen taas nostalgisen masentuneella tuulella saatuani liikaa aikaa omien ajatusteni kanssa, mallia: "Mitä ihmettä minä taas teen elämälläni" "Miksen vastaa potentiaalista ihanneminääni" "Miksei videot voi lataantua", tiedättehän, sitä peruskauraa mikä vei suuren osan eilisillasta ja yöstä syvässä angstissa.
Tänään taas olikin sitten paljon parempi päivä, netti palasi edellä mainitun korjauksen myötä täyteen kukoistukseensa, palautin veljen kahden viikon lomien jälkeen puolustusvoimille ja pyörähdin viemässä läjän tavaraa kämpälle. Tämä ilta on alkanut youtubessa ja varmaan myös päättyy sinne joskus yhden, kahden maissa, tätäkään ei ole tullut tehtyä vähään aikaan.
Niin ja me käytiin Norjassa veljen ja serkun kanssa ja siellä oli ihan kaunista, observe:
Lisäilen noita kuvia huomenna sinne toisen blogin puolelle, että saatte vähän kansainvälistä vibaa sinnekin, ilmoitan nyt tässä ettei kukaan muu sinne kirjoittele tai pety kun tungen tähän väliin, toisaalta kukaan teistä tuskin ehtii lukea tätäkään ennenkun ensi viikolla. Jos sillonkaan.
Niin ja selaillessa noita kuvia läpi huomasin tämänkin siellä ja siinä se nyt sitten on, minun kämppä noin kolme viikkoa sitten:
Pyrin tässä sellaiseen minimalistiseen lookkiin, toivottavasti se välittyy näissä huonekaluvalinnoissa
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Uni
Mä näin just hetki sitten unta, jossa oltiin kaikki neljä meidän talon pihassa tuossa eturapun luona, Emmi ja Jenni istuitte pöydän ääressä ja siinä pöydällä teidän edessä oli nuottiteline jolla oli jotain papereita ja me oltiin Elinan kanssa siinä teidän edessä.
Oltiin ilmeisesti lähdössä johonkin, ja te olitte ostanu meille Kelmien kartan ilmeisesti sille reissulle/paikkaan mihin oltiin menossa ja jostain syystä olitte sitä mieltä, etten minä saa sitä käyttää vaan on parempi, että Elina ottaa sen haltuunsa, mutta ette sitten kukaan osannnu käyttää sitä, vaan piditte semmosia ranteenpaksuisia taikasauvojanne, jotka otitte pöydältä jolle ne olivat ilmestyneet, puolestavälistä kiinni ja yrititte Abrakadabrailla ne kartat päälle. Siis kirjaimellisesti hoitte abrakadabraa ja heiluttelitte niitä taikasauvoja.
No eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan, vaan minä sitten tulin siihen pöydän luokse ja nauroin teidän saamattomuudellenne, "Eihän siihen tarvita muuta kuin sanoa se oikea taikalause niin se toimii" sanoin ylpeästi ja sitten sanoin kyseisen taikalauseen: I solemnly swear I'm up to no good. Ja sitten te aloitte hokemaan sitä. Siinä sitten toisteltin sitä mantraa kolmestaan, yritin vielä versiota: I solemnly swear We Are up to no good mutta eihän se toiminu, siitä vaan putos muutama lehdykkä siitä kartasta maahan.
Googlasin ja totesin nyt, että tuostahan puuttuu sana "that" kokonaan, ehkä johtu siitä se sitten siinä unessa
Oltiin ilmeisesti lähdössä johonkin, ja te olitte ostanu meille Kelmien kartan ilmeisesti sille reissulle/paikkaan mihin oltiin menossa ja jostain syystä olitte sitä mieltä, etten minä saa sitä käyttää vaan on parempi, että Elina ottaa sen haltuunsa, mutta ette sitten kukaan osannnu käyttää sitä, vaan piditte semmosia ranteenpaksuisia taikasauvojanne, jotka otitte pöydältä jolle ne olivat ilmestyneet, puolestavälistä kiinni ja yrititte Abrakadabrailla ne kartat päälle. Siis kirjaimellisesti hoitte abrakadabraa ja heiluttelitte niitä taikasauvoja.
No eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan, vaan minä sitten tulin siihen pöydän luokse ja nauroin teidän saamattomuudellenne, "Eihän siihen tarvita muuta kuin sanoa se oikea taikalause niin se toimii" sanoin ylpeästi ja sitten sanoin kyseisen taikalauseen: I solemnly swear I'm up to no good. Ja sitten te aloitte hokemaan sitä. Siinä sitten toisteltin sitä mantraa kolmestaan, yritin vielä versiota: I solemnly swear We Are up to no good mutta eihän se toiminu, siitä vaan putos muutama lehdykkä siitä kartasta maahan.
Googlasin ja totesin nyt, että tuostahan puuttuu sana "that" kokonaan, ehkä johtu siitä se sitten siinä unessa
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Keväthuolto
Aika pyyhkiä pölyt blogista ja ihan vaikka kirjoittaa jotakin.
Tokaisin joku aika sitten jossain, ettei tämä tekstiformaatti ole se minun ensisijainen vaihtoehto tarinoiden suhteen, mistä johtuen tämä jää aina vähän puolitiehen tämä blogin ylläpito. Toisaalta taas ajatus blogista ja sen päivittelystä säännöllisesti on mielen päällä ja itse asiassa ihan haluttava asia, liekkö ongelma nyt siinä, ettei vaan yksinkertaisesti jaksa nähdä vaivaa kaiken muun koneella olon lomassa, mitään mainitsemisen arvoista ei ikinä tapahdu vai oman elämän tapahtumien mainitsemisenarvoisuuden vähätteleminen?
Noh, nyt olen hakenut kovasti töitä sieltä ja täältä ihan tosissaan ja hieman epätoivoisestikin:
"Jos innostut vaatteista & stailailusta ja koet olevasi etsimämme henkilö..."
Olin ihan tosissaan miettimässä tuotakin paikkaa ennenkuin tuohon edellämainittuun lauseeseen pääsin jolloinka heterohälytys alkoi soimaan korvan takana.
Siinä tämän päivän polttavin puheenaiha, jatkakaa.
Tokaisin joku aika sitten jossain, ettei tämä tekstiformaatti ole se minun ensisijainen vaihtoehto tarinoiden suhteen, mistä johtuen tämä jää aina vähän puolitiehen tämä blogin ylläpito. Toisaalta taas ajatus blogista ja sen päivittelystä säännöllisesti on mielen päällä ja itse asiassa ihan haluttava asia, liekkö ongelma nyt siinä, ettei vaan yksinkertaisesti jaksa nähdä vaivaa kaiken muun koneella olon lomassa, mitään mainitsemisen arvoista ei ikinä tapahdu vai oman elämän tapahtumien mainitsemisenarvoisuuden vähätteleminen?
Noh, nyt olen hakenut kovasti töitä sieltä ja täältä ihan tosissaan ja hieman epätoivoisestikin:
"Jos innostut vaatteista & stailailusta ja koet olevasi etsimämme henkilö..."
Olin ihan tosissaan miettimässä tuotakin paikkaa ennenkuin tuohon edellämainittuun lauseeseen pääsin jolloinka heterohälytys alkoi soimaan korvan takana.
Siinä tämän päivän polttavin puheenaiha, jatkakaa.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Yliopistoon?
Lukaisin läpi erään artikkelin ja totesin sen myötä, että ehkä yliopistoon hakeminen ei kuitenkaan ole se minun juttu. Tällä hetkellä ainakaan. Pitää katsoa vähän myöhemmin uudestaan.
Kuvasivat tuossa artikkelissa opiskelijan ominaisuuksia ja oikeastaan kuvailtu opiskelija on täysin eri ihminen minuun verrattaessa. Jos tuollainen vapaus on opiskella, niin miten minä saan mitään aikaiseksi. Yläasteella ja lukiossakin tuli tehtyä hommat edeltävänä iltana tai usein myöhässä, eikä muutosta ole syntynyt vaikka jotain on yritettykin. Ehämmää tee yhtään mitään siellä jos sinne jotenkin pääse, pelkään.
Huomenna keskityn kuvaamiseen.
Kuvasivat tuossa artikkelissa opiskelijan ominaisuuksia ja oikeastaan kuvailtu opiskelija on täysin eri ihminen minuun verrattaessa. Jos tuollainen vapaus on opiskella, niin miten minä saan mitään aikaiseksi. Yläasteella ja lukiossakin tuli tehtyä hommat edeltävänä iltana tai usein myöhässä, eikä muutosta ole syntynyt vaikka jotain on yritettykin. Ehämmää tee yhtään mitään siellä jos sinne jotenkin pääse, pelkään.
Huomenna keskityn kuvaamiseen.
tiistai 5. helmikuuta 2013
Päivästä päivään
Tiesinkö, että jos vaihdan blogini nimeä, niin muilla on vaikeuksia pysyä kärryillä tekemisistäni?
No olihan minulla vähän semmoinen kutina, mutta kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Mitä tekee, kun käytännössä päivittäin on vähän eri hahmotus omasta tulevaisuudesta?
Miten sitä uskaltaa hakea opiskelemaan, kun saattaa jo seuraavana päivänä katua päätöstään?
No olihan minulla vähän semmoinen kutina, mutta kyllä routa porsaan kotiin ajaa.
Mitä tekee, kun käytännössä päivittäin on vähän eri hahmotus omasta tulevaisuudesta?
Miten sitä uskaltaa hakea opiskelemaan, kun saattaa jo seuraavana päivänä katua päätöstään?
tiistai 8. tammikuuta 2013
Illan huumaa
Jotenkin omituista huomata, miten illasta on huomattavasti helpompaa vaan istuskella koneella tekemättä oikeastaan mitään järkevää.
Päivemmällä on jatkuva morkkis päällä, kun voisi tehdä jotain järkevämpääkin, mutta illasta kaikki se on tiessään, vaikka ihan yhtä lailla sitä tässä aikaani tuhlaan turhuuksiin.
Muutenkin tuntuu, että nyt voisi tehdä vaikka ja mitä, mutta ei oikeen ehdi kun on kohta jo niin pitkällä yö, että nukkuakin pitäisi.
Sama kuin koulussa, ei mitään tule tehtyä ennenkuin viime tingassa, miksi tämän pitää päteä myös asioihin joista pidän?
Tähän asti elämä on mennyt jotakuinkin omalla painollaan ja on vain luottanut siihen että asiat hoituu itsestään kunhan vähän tönäisee tapahtumia oikeaan suuntaan. Viisas mies opetti minulle, ettei mikään elämässä tule itsestään, vaan jos jotain haluaa sen eteen pitää nähdä töitä. Itsestäänselvyys, mutta sisäistin sen vasta viime viikolla. Ehkä pitäisi tehdä asialle jotain.
Päivemmällä on jatkuva morkkis päällä, kun voisi tehdä jotain järkevämpääkin, mutta illasta kaikki se on tiessään, vaikka ihan yhtä lailla sitä tässä aikaani tuhlaan turhuuksiin.
Muutenkin tuntuu, että nyt voisi tehdä vaikka ja mitä, mutta ei oikeen ehdi kun on kohta jo niin pitkällä yö, että nukkuakin pitäisi.
Sama kuin koulussa, ei mitään tule tehtyä ennenkuin viime tingassa, miksi tämän pitää päteä myös asioihin joista pidän?
Tähän asti elämä on mennyt jotakuinkin omalla painollaan ja on vain luottanut siihen että asiat hoituu itsestään kunhan vähän tönäisee tapahtumia oikeaan suuntaan. Viisas mies opetti minulle, ettei mikään elämässä tule itsestään, vaan jos jotain haluaa sen eteen pitää nähdä töitä. Itsestäänselvyys, mutta sisäistin sen vasta viime viikolla. Ehkä pitäisi tehdä asialle jotain.
Ihan vaan oleminen
Sitä kuvittelisi, että vuoden palveluksen jälkeen sitä olisi vaikka mitä tekemistä kotona kun vihdoinkin on aikaa tehdä jotain kun ei ole kiire kasarmille taas muutaman päivän päästä, saatikaan siinä tapauksessa, että velikin on poisa kotoa ja koko talo ja sen resurssit on käytettävissä.
Tatukin sanoi kysyttäessä, että miten se jaksoi täällä sen reilun puoli vuotta vaan olla, sanoen, ettei se loppuunsa ole niin vaikeaa se joutenolo.
Valitettavasti totta. Ei ollut mitään suunnitelmia tälle päivälle, joten en mitään oikeastaan tehnyt ja kadun jokaista hetkeä. Olihan sitä semmoisia summittaisia sunnitelmia luoda vaikka mitä ja siivotakin, mutta en mitään aloittanut ja sille tielle jäin. Tyhjäsinhän minä astianpesukoneen ja täytinkin sen, samaten pyykkikoneen ja tein vielä oikein erinomaisen epäonnistunutta juustokastiketta makarooneille, mutta siinäpä se.
Tekee mieli taas lähteä lenkille tai jotain, ettei jää niin tekemätön olo tästäkään päivästä. Huomenna on onneksi jotain tekemistä ja ehkä tämä aamupäivälle suunnattu aktiviteetti saa aikaan jonkin ketjureaktion ja tulee oikeasti tehtyä jotain.
Niin ja on minullakin mustavalkoiset pussilakana ja tyynyliina ja ei-niin-herneenvihreä lakana.
Lukiessani erästä blogia jossa käsiteltiin ko. aihetta oli ensimmäinen reaktioni kurkistaa josko ikkunan takana kyykkii joku kameran kanssa, mutta kai kyseessä oli vain yhteensattuma.
Tatukin sanoi kysyttäessä, että miten se jaksoi täällä sen reilun puoli vuotta vaan olla, sanoen, ettei se loppuunsa ole niin vaikeaa se joutenolo.
Valitettavasti totta. Ei ollut mitään suunnitelmia tälle päivälle, joten en mitään oikeastaan tehnyt ja kadun jokaista hetkeä. Olihan sitä semmoisia summittaisia sunnitelmia luoda vaikka mitä ja siivotakin, mutta en mitään aloittanut ja sille tielle jäin. Tyhjäsinhän minä astianpesukoneen ja täytinkin sen, samaten pyykkikoneen ja tein vielä oikein erinomaisen epäonnistunutta juustokastiketta makarooneille, mutta siinäpä se.
Tekee mieli taas lähteä lenkille tai jotain, ettei jää niin tekemätön olo tästäkään päivästä. Huomenna on onneksi jotain tekemistä ja ehkä tämä aamupäivälle suunnattu aktiviteetti saa aikaan jonkin ketjureaktion ja tulee oikeasti tehtyä jotain.
Niin ja on minullakin mustavalkoiset pussilakana ja tyynyliina ja ei-niin-herneenvihreä lakana.
Lukiessani erästä blogia jossa käsiteltiin ko. aihetta oli ensimmäinen reaktioni kurkistaa josko ikkunan takana kyykkii joku kameran kanssa, mutta kai kyseessä oli vain yhteensattuma.
maanantai 7. tammikuuta 2013
Männä vuonna
Mennääs sitten massan mukana, kirjoitin viime vuoden lopullakin pienen tekstintapasen, mutta jostain syystä en ilmeisesti sitten julkaissutkaan sitä vaan se oli sitten luonnoksena joten tuolla se on tämän alla jos tekee mieli lukea.
Nythän armeija on siis jo ohi ja tässä jotenkin yritetään palauttaa semmoinen arjen status quo.
Mennään nyt sitten massan mukana ja vastaillaan näihin kysymyksiin.
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Useammankin, mutta parhaana mieleen muistuu edellinen kirjuri.
2. Oletko tehnyt jotain sellaista tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Lista on pitkä: Ampunut rynnäkkökiväärillä, ajanut kuorma-autolla paikoissa joihin kuorma-auton ei tulisi päästä, juossut coopperissa yli 3000, kuvannut veden alla jne. jne.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En. Tarjonta ei ollut kummoinen.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Kaikki moottorimarssit leireiltä kasarmille, Kainuun ristillä palkitseminen ja muun yksikön kehut.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En tietääkseni
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Aika lailla. Armeija jättää jälkensä.
7. Oletko lihonnut?
- En.
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En, mutta enpä ole hirveästi missään käynytkään. No prikaatille en kyllä enää saa mennä takaisin mutta sitä ei kai lasketa porttikielloksi.
(Tästä puuttuu ysi, mutten jaksa muuttaa kaikkia lukuja, joten mennään nyt näin.)
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En.
11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Jutila, tämä edellä mainittu kirjuri.
12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei.
13. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Setä heitti henkensä alkukeväästä.
14. Missä maissa kävit?
- Virossa vain.
15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
- Tehdä siviilielämän asioita jotka eivät palveluksen vuoksi oikein onnistuneet, matkustella, tehdä töitä, lähteä opiskelemaan, seikkailla...
16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
- 9.1. syistä, joita on kai turha sen enempää tarkentaa.
17. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Selvisin palveluksesta selväjärkisenä. Ylitin itseni enemmän kuin kerran.
18. …ja suurin epäonnistuminen?
- Ei mitään massiivista tule mieleen, sellaista tasapaksua töhöilyä läpi vuoden vain.
19. Kärsitkö vammoista?
- Putosin ategoa lastattaessa lavan tasalta selälleni maahan ja sain reiän päähäni.
20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Kurssipuku ja -kassi on kieltämättä ihan kätevät vielä siviilissäkin.
21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Yksittäisiä henkilöitä ei tule mieleen, koko HK aina toimistossa asioitaessa. Ei ainakaan Tatun.
22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Komennuspaikkajoukkueen töhöt ja muutama alikessu, jotka olisivat tuohon ko. joukkueeseen kuuluneet.
23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Turhan suuren osan kait sotkun munkkeihin, mutta muuten on aika vaikeaa sanoa kun ei hirveästi ole mitään ostellut. Kaiketi kaikennäkösiin laskuihin yms.
24. Mistä innostuit eniten?
- Ihmisten seurasta ja tulevaisuudesta.
25. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
- Ehdottomasti onnellisempi. Vuosi sitten oli armeija edessä, nyt on koko elämä täynnä mahdollisuuksia. Plus heitin Tatun Jykylään aamulla, josta hän jatkaa matkaansa uusiin hajoiluihin puolustusvoimissa.
26. Rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi.
28. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Asioita, joista olisin ottanut opikseni. Esim. opiskellut
29. …entä vähemmän?
- Istunut iltoja koneella tai muuten erakoitunut metsän juoksemaan kun olisin voinut olla ihmisten parissa.
30. Miten vietit joulun?
- Olin mummolassa kuten aina ennekin.
31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Ehkä jos jokin nyt pitäisi muuttaa menisin takaisin niihin P-kauden ensimmäisiin haastatteluihin ja vaatinut päästä c-kuskiksi, sitten siirtynyt aseettomaan palvelukseen (helpommat hommat) ja sen jälkeen hakenut kirjuriksi.
32. Rakastuitko vuonna 2012?
- En.
33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei niin yhtä ainuttakaan.
34. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- How I Met Your Mother kuuluu minunkin listani kärkeen, mutta Tosh.0 oli myös yksi ihan mieluisa silloin tällöin.
35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Naapurikomppanian alikessut samaten kaksi meiltä, ja yksi jääkärikin mahtuu listaan. Niin ja Robin ihan vaan kun on taas yksi keskenkasvunen kersa joka on menestyneempi kuin minä.
36. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Bogworld, joululahja Tatulta
37. …entä musiikillinen löytö?
- Tällä hetkellä pitää häpeäkseni myöntää, Cheek.
38. Mitä halusit ja sait?
- C-kortin.
39. Mitä halusit, muttet saanut?
- Kersantin aurat.
40. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Skyfall.
41. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Olin leirillä. End of story.
42. Ketä kaipasit?
- Kavereita/perhettä siviilissä. Nyt toisinpäin.
43. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Jonkun oli pakko, muuten ei pysy komppania kasassa.
Nythän armeija on siis jo ohi ja tässä jotenkin yritetään palauttaa semmoinen arjen status quo.
Mennään nyt sitten massan mukana ja vastaillaan näihin kysymyksiin.
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
- Useammankin, mutta parhaana mieleen muistuu edellinen kirjuri.
2. Oletko tehnyt jotain sellaista tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
- Lista on pitkä: Ampunut rynnäkkökiväärillä, ajanut kuorma-autolla paikoissa joihin kuorma-auton ei tulisi päästä, juossut coopperissa yli 3000, kuvannut veden alla jne. jne.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- En. Tarjonta ei ollut kummoinen.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Kaikki moottorimarssit leireiltä kasarmille, Kainuun ristillä palkitseminen ja muun yksikön kehut.
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En tietääkseni
6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Aika lailla. Armeija jättää jälkensä.
7. Oletko lihonnut?
- En.
8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En, mutta enpä ole hirveästi missään käynytkään. No prikaatille en kyllä enää saa mennä takaisin mutta sitä ei kai lasketa porttikielloksi.
(Tästä puuttuu ysi, mutten jaksa muuttaa kaikkia lukuja, joten mennään nyt näin.)
10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En.
11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Jutila, tämä edellä mainittu kirjuri.
12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei.
13. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Setä heitti henkensä alkukeväästä.
14. Missä maissa kävit?
- Virossa vain.
15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
- Tehdä siviilielämän asioita jotka eivät palveluksen vuoksi oikein onnistuneet, matkustella, tehdä töitä, lähteä opiskelemaan, seikkailla...
16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
- 9.1. syistä, joita on kai turha sen enempää tarkentaa.
17. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Selvisin palveluksesta selväjärkisenä. Ylitin itseni enemmän kuin kerran.
18. …ja suurin epäonnistuminen?
- Ei mitään massiivista tule mieleen, sellaista tasapaksua töhöilyä läpi vuoden vain.
19. Kärsitkö vammoista?
- Putosin ategoa lastattaessa lavan tasalta selälleni maahan ja sain reiän päähäni.
20. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Kurssipuku ja -kassi on kieltämättä ihan kätevät vielä siviilissäkin.
21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Yksittäisiä henkilöitä ei tule mieleen, koko HK aina toimistossa asioitaessa. Ei ainakaan Tatun.
22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Komennuspaikkajoukkueen töhöt ja muutama alikessu, jotka olisivat tuohon ko. joukkueeseen kuuluneet.
23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Turhan suuren osan kait sotkun munkkeihin, mutta muuten on aika vaikeaa sanoa kun ei hirveästi ole mitään ostellut. Kaiketi kaikennäkösiin laskuihin yms.
24. Mistä innostuit eniten?
- Ihmisten seurasta ja tulevaisuudesta.
25. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi?
- Ehdottomasti onnellisempi. Vuosi sitten oli armeija edessä, nyt on koko elämä täynnä mahdollisuuksia. Plus heitin Tatun Jykylään aamulla, josta hän jatkaa matkaansa uusiin hajoiluihin puolustusvoimissa.
26. Rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi.
28. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Asioita, joista olisin ottanut opikseni. Esim. opiskellut
29. …entä vähemmän?
- Istunut iltoja koneella tai muuten erakoitunut metsän juoksemaan kun olisin voinut olla ihmisten parissa.
30. Miten vietit joulun?
- Olin mummolassa kuten aina ennekin.
31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Ehkä jos jokin nyt pitäisi muuttaa menisin takaisin niihin P-kauden ensimmäisiin haastatteluihin ja vaatinut päästä c-kuskiksi, sitten siirtynyt aseettomaan palvelukseen (helpommat hommat) ja sen jälkeen hakenut kirjuriksi.
32. Rakastuitko vuonna 2012?
- En.
33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei niin yhtä ainuttakaan.
34. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- How I Met Your Mother kuuluu minunkin listani kärkeen, mutta Tosh.0 oli myös yksi ihan mieluisa silloin tällöin.
35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Naapurikomppanian alikessut samaten kaksi meiltä, ja yksi jääkärikin mahtuu listaan. Niin ja Robin ihan vaan kun on taas yksi keskenkasvunen kersa joka on menestyneempi kuin minä.
36. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Bogworld, joululahja Tatulta
37. …entä musiikillinen löytö?
- Tällä hetkellä pitää häpeäkseni myöntää, Cheek.
38. Mitä halusit ja sait?
- C-kortin.
39. Mitä halusit, muttet saanut?
- Kersantin aurat.
40. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Skyfall.
41. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Olin leirillä. End of story.
42. Ketä kaipasit?
- Kavereita/perhettä siviilissä. Nyt toisinpäin.
43. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
- Jonkun oli pakko, muuten ei pysy komppania kasassa.
Tres Mañanas
Eilen varapäällikkö pyysi minut ja muut töitä hakeneet toimistoon ja sanoi, että työpaikat on täytetty yksikön ulkopuolelta, mikä ei tullut yllätyksenä kun aamuja on enää kolme jäljellä. Olisi tullut pikkusen kiirus muuttaa Kajaaniin.
Joululomalla hainkin sitten useampaan eri työpaikkaan netin välityksellä. Ainakin kahteen. En ihan vaan periaatteiden vuoksi suostu hakemaan kaupan kassalle töihin, joten eipä noita töitä vain lukion käyneelle niin hirveesti noista hakukoneista löydy. Elokuvakoneen käyttäjäksi Jyväskylän Finnkinoon hain ja sitten Kuopioon jonkun yrityksen toimistoapulaiseksi. Kunhan täältä pääsee pois niin voi ensi viikolla sitten hakea vähän tehokkaammin.
Aivan järkyttävän pitkiä päiviä olleet nämä kaksi viimeistä, eikä nuo seuraavatkaan mitenkään hirveän houkuttavilta vaikuta. Kolme aamua jäljellä, mutta niiden laatu on kovin pitkäveteinen. Tänään 90% tekemisistä on tapahtunut joka sängyssä maaten tai koneella istuen, mikä on saanut päivän tuntumaan naurettavan pitkältä. Huomenna palautetaan varusteet ja siinä onkin sitten keskiviikon ohjelma. Torstaina on sitten sulkeiset ja kotiuttamisparaati jotka yhteensä vie ehkä jonkin kaksi ja puoli tuntia päivästä. Eikä se paraatikaan ole mikään riemujuhla. Kuunnellaan pakkasessa kun joku isompi herra kertoo miten hienoa on kun ollaan täällä ja ollaan tehty sitä ja tätä maan puolesta.
No, onneksi serkut osti World Of Warcraftin lisäosan joululahjaksi, voi jotenkin täyttää tämän tylsyyden jollain turhalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)