Ihan vaan oleminen

Sitä kuvittelisi, että vuoden palveluksen jälkeen sitä olisi vaikka mitä tekemistä kotona kun vihdoinkin on aikaa tehdä jotain kun ei ole kiire kasarmille taas muutaman päivän päästä, saatikaan siinä tapauksessa, että velikin on poisa kotoa ja koko talo ja sen resurssit on käytettävissä.

Tatukin sanoi kysyttäessä, että miten se jaksoi täällä sen reilun puoli vuotta vaan olla, sanoen, ettei se loppuunsa ole niin vaikeaa se joutenolo.

Valitettavasti totta. Ei ollut mitään suunnitelmia tälle päivälle, joten en mitään oikeastaan tehnyt ja kadun jokaista hetkeä. Olihan sitä semmoisia summittaisia sunnitelmia luoda vaikka mitä ja siivotakin, mutta en mitään aloittanut ja sille tielle jäin. Tyhjäsinhän minä astianpesukoneen ja täytinkin sen, samaten pyykkikoneen ja tein vielä oikein erinomaisen epäonnistunutta juustokastiketta makarooneille, mutta siinäpä se.

Tekee mieli taas lähteä lenkille tai jotain, ettei jää niin tekemätön olo tästäkään päivästä. Huomenna on onneksi jotain tekemistä ja ehkä tämä aamupäivälle suunnattu aktiviteetti saa aikaan jonkin ketjureaktion ja tulee oikeasti tehtyä jotain.

Niin ja on minullakin mustavalkoiset pussilakana ja tyynyliina ja ei-niin-herneenvihreä lakana.

Lukiessani erästä blogia jossa käsiteltiin ko. aihetta oli ensimmäinen reaktioni kurkistaa josko ikkunan takana kyykkii joku kameran kanssa, mutta kai kyseessä oli vain yhteensattuma.