Tää päivittely tuppaa näköjään olemaan sellainen kerran viikossa -juttu, ja eihän siinä mitään pahaa ole, eihän?
Jossain äidinkielen kokeessa oli ope kirjoittanut, että kysyn ehkä liikaa kysymyksiä niihin vastaamatta. Enhän minä kuitenkaan liikaa, enhän?
Kun kannettava herättää henkiin sammuksista, se ilmoittaa käynnistymisen loppupuolella: Odota hetkinen, ja semmonen latausympyrä pyörii siinä jossain. Miksi se sitten lähtee se Odota hetkinen (vai oliko se hetki) pois, vaikka sen jälkeen ei voi mitään tehdä vielä vähään aikaan? Tulee siis tämä paina ctrl alt del jne. mutta kun ei vaan voi. Miks sen pitää antaa toivoa, että nyt kun olet odottanut sen hetken, voit tehdä jotain? Kun ei voi. Typerä tietotekniikka.
Ehkä nyky-yhteiskunta on liian kiireinen. Kärsivällisyyttä elämän oikeisiin hetkiin.
Taas oli muuten ihana herätä, kun mummo kuiskaa kaheksan maissa aamulla, että papalla ois hommia rannassa. Sitä sitten vaan kantamaan huonekaluja peräkärry täyteen het aamusta selkä vääränä. Eikä voinut ajaa mökin pihaan asti, kun pelkäsi ettei pääse kärryn kanssa mäkeä ylös. Mutta kyllä nuo rotevat pojat jaksaa kantaa massiivipuupöydän mäkeä ylös tuosta vain.
Ja nyt juuri päästiin juhlimasta syntymäpäiviä serkkujen luota. Ei mitään ihmeellisempää kerrottavaa sieltä.
Hömm hömm mitähän vielä. Ei kai mitään.
Jotenkin turhan tuntuinen teksti. Menkööt nyt kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti