Tarina menee kuitenkin osapuilleen näin: Heräsin normaaliin aikaan siinä kymmenen maissa tyttöjen leikkien ääniin (plus yks niistä itki jos oikein muistan. Se pienin. Sohvi) ja menin aamupalalle jonka jälkeen tapani mukaan istahdin koneelle, kun en uloskaan viitsinyt mennä tekemisen puutteen vuoksi. Istuskelin sitten siinää aikani, kunnes yht'äkkiä** äiti tulee huoneeseen ja käskee pakkaamaan kamppeet kun myö lähetään Ähtäriin ja Tuuriin ostoksille. Ei tehny juuri sillä hetkellä mieli lähteä, ei minulla mitään ihmeellisempiä suunnitelmia ollut, olis vaan kiva olla kotona vähän aikaa ja säveltää jotain päivän aikana mutta ei, tulevaisuuteeni kuului nyt tuntien istuminen autossa perheen kanssa jne.
Kun en minä ole tottunut tommosiin äkkilähtöihin kun meillä ei niitä koskaa tehdä. No, totuin ajatukseen, pakkasin ja sit oltiinkin jo menossa.
Matkalla ei juuri tapahtunut mitään ihmeellistä, pysähdyttiin erääseen ravintolan tapaiseen mistä sai ihan älyttömän hyvää broileri ananas pizzaa (vai pitsaa en tiiä) ja ruokailun viihteeksi siellä oli tv josta tuli Miehen Puolikkaiden jakso joka oli just tullu muutama päivä sitten mutta se ei haitannut koska siitä jaksosta oli jääny osia näkemättä jotka tosin näin jo sillon kun se tuli ekan kerran tv:stä sillon pari vuotta sitten.
Mutta se hotelli oli hieno. Kattokaa vaikka:
Ja noista koloista valu ihan vettä, kokeilin itse. Tosin sormeen jäi jotain surkeaa töhnää enkä halunnut tietää mitä se oli
Tosin kun huomattiin sitten että meidän huoneet oli käytännössä koko hotellin toisessa päässä, ja meiän piti vielä taapertaa hetki ulkoilmassa, se hienous vähän laimeni. Hotelli mesikämmen on siis kyseessä, olettekos koskaan käyneet? Jos ette niin käykää.
En puuduta teitä yksityskohdilla hotellielämästämme, muutama kohokohta kuitenkin.
Ei mennyt kauaakaan kun veli huomasi että parvekkeelta pystyi kiipeämään toisille parvekkeille kun niissä väliseinissä oli just rakoja jaloille, ja sen seinän yläosan ja katon välille jäi miehenmentävä aukko. Hän kiipesi vain äitin ja tyttöjen parvekkeelle, ei huolta laittomuuksista.
Uimassakin kävimme, ja joku ulkomaalainen pieni pyöreä poika varasti veljeni uimahousut. Ihan oikeasti, käytännössä meidän silmien edestä. Kyllä nauratti.
Ja sitten kun oltiin kävelemässä huonetta kohti, meidän edessä käveli joku pikkupoika ja sen sisko, jotain 10-12 vuotiaita kait, ja kun siinä välillä on se ulkoilmaosuus pittää avainkortilla avata se sisälle johtava ovi, niin nämä ei oikeen sitä hallinneet. Tyttö tunki korttia väärinpäin siihen tunnistimeen, ja poika yritti neuvoa vieressä. Sanoi vaan että pittää työntää se kortti sisään ja vetää ulos että se virh.. vih.. vhri.. virhe... huoh... välähtää. Kävi ihan sääliks kun sitä varmaan pelotti ettei osannut vihreetä lausuttua. Oisitte olleet kuulemassa sen.
Sitten katottiin elokuvia, syötiin pähkinöitä jne. mentiin nukkumaan, herättiin, mentiin aamupalalle ja huomattiin että ravintolan vieressä on kaiteen takana pudotus tyhjyyteen:
Se oli lievästi sanottuna hieman pelottavaa. Mutta hyvää ruokaa sieltä sai
Sitten lähettiin, ajettiin Tuuriin, törmättiin tuttuihin ja ei niin tuttuihin ja ventovieraisiinkin, ostin uuden takin, tyrmäätte sen sitten kun koulut taas alkaa, sain vihdoin luettua matkan aikana Looking for Alaska ja täytyy sanoa että yks parhaista kirjoista mitä oon lukenu. Ja sitten oltiinkin jo taas kotona.
Loppu.
*Tätä sananpartta käyttää usein, mutta en koskaa ole joutunut kirjottamaan, piti ihan wikipediasta tarkistaa miten se hoidetaan
**Onko yht'äkkiä parempi kuin yhtä-äkkiä tai muut sen semmoiset muunnelmat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti