The day I died was the best day of my life

Nyt on sitten kevään yhteishaku hoidettu alta pois... tai näin olin suunnitellut aloittavani tämänpäiväisen tekstini mutta kuinkas sitten kävikään?

Eihän me mihinkään haettu vaikka ihan juhlat sitä varten järjestettiin. Emmikin tosin täytti vuosia joten kai me sitten keskityttiin siihen hakemisen sijasta. Puhuin äidin kanssa vähäsen ja se sano että hae nyt, käy pääsykokeessa, jos et pääse niin tiedätpähän millainen se koe suunnilleen on, todennäköisyys päästä seuraavalla kerralla kasvaa. Joten en oikeastaan huolehdi siitä mitä tässä nyt sitten tapahtuu.

Elämä on ajelehtimista, sanoi joku amk tai yliopistoesittelijä tässä taannoin, tai se sanoi että se vaan ajelehti tälle ajalle ja minä muokkasin siitä tommosen sanaparren, joka on mielestäni hyvä ja huojentava. Me vain ajelehditaan tuulen ja virtojen vietävinä eikä meillä loppujen lopuksi ole paljon vaikutusta siihen mitä meille tapahtuu, ainahan me kuitenkin voidaan hieman meloa oikeaan suuntaan kun tilaisuus aukeaa mutta siihen se sitten jää.

Hakuna matata

Eipä muuta