Tämä on sitten viimeinen niistä parista harvasta tekstistä, jotka olen täällä kirjoittanut.
Yhdeksän tunnin päästä ois aika lähteä liikenteeseen, eli puol viis aamulla. Jotenkin on sekavat tuntemukset menossa just nyt.
Luin eilen illalla mun ensimmäisen päivän kirjotuksen (Joo oon kirjottanu joka ilta vihkoon mitä on tapahtunu ja mitä pitäs muistaa tehä) ja se oli kerrassaan huvittavaa luettavaa. "En missään nimessä halua viettää 27 päivää tässä läävässä." Noh, 27 päivää myohemmin siinä samaisessa "läävässä" teki melkeen mieli nauraa miten on asiat kääntyny raiteilleen.
Moni asia mikä alussa oli varsin kamalaa ja hirveää oli vaan totuttelukysymyksiä. Nyt voin sanoa, että suurta osaa näistä totutuista asioista ei jää ikävä, mutta en myoskään muistele niitä pahalla. Paitsi pällejä aamuyostä.
Eilen illalla mentiin siihen yhteen suurimmista tequilabaareista, ja voin sanoa käsi sydämmellä, että ikinä en ole syonyt niin hyvää ruokaa kuin mitä sieltä sain. En sitten ikinä. Siis kyllähän mää rakasta moniakin ruokia yli kaiken, mutta tuo oli sillä tavalla monimutkaisen herkullisia gastronomisia makuelämyksiä. Ei semmosta päivittäin soisi, mutta tuollai kerran kuussa se on elämys.
Voin myos sanoa, että se oli paras ilta Lontoossa. Syotiin porukassa, juteltiin mukavia, porukka tarjos juominkeja (Se meidän opekin, Marco, tarjos mulle jonkun torkeen hyvän drinkin, jonka nimeä en muista). Sillon tajusin, miten ikävä mulle tulee suurta osaa näistä tyypeistä ja miten surullista on, etten luultavasti tapaa niistä ketään koskaan. Luultavasti Juhoa ja Keniä näen joskus Helsingissä, mutta muita en. Pedrokin oli niin hyvä jätkä ja Marco mukava.
Nyt on ollu just semmonen "viimestä kertaa kavelen tästä, viimestä kertaa näen tuon jutun..." jne. Osa minusta haluaa jäädä, mutta suurin osa haluaa päästä kotiin.
Mulla on ikävä hiljaisuutta. Vain kerran koko kuukauden aikana on ollut niin hiljaista, että en ole kuullut muuta kuin veren kohinan korvissa. Se oli yks aamu kun menin koululle taas aikasessa, eikä kukaan muu ilmestyny sinne kun vasta ihan ennenkun koulu alko. Ei ollu mitää rakennushommia menossa siinä lähellä niinkun yleensä, eikä autojakaan menny. Olin muka lukevinani läksyjä, mutta kun tajusin sen korviahuumaavan hiljaisuuden, istuin vaan hiljaa ja kuuntelin.
Eipä muuta
perjantai 30. syyskuuta 2011
tiistai 27. syyskuuta 2011
Drinkkiläksyt
Emmi kysyit joskus silloin, että onko näissä drinkeissä jotain peruskaavaa tai jotain semmosta mitä et osannu selittää. Noh, minä sanoin ja sanon yhä että ei, mutta joitain "peukalosääntojä" kuitenkin loytyy.
Rommin kanssa on aina lime. Poikkeuksena jääteet, jotka on muutenkin täynnä ihan kaikkea, ettei kukaan välitä mitä kaikkea siihen tunkee.
Jos drinkissä on bourbonia, tai nimessä on "sour" on drinkissä Angostura bitterssiä.
Ginin kanssa on aina sitruunaa ja jos drinkissä on sitruunaa, sitä on 25 ml. Poikkeuksena Hedelmä martini, joka on muutenkin poikkeustapaus.
Hedelmädrinkeissä on aina vähemmän pohja-alkoholia kuin hedelmättomissä vastineissaan. Eli jos vaikka Daiqurissa on 50 millilitraa vaaleaa rommia, niin hedelmädaiqurissa sitä on vain 37,5 millilitraa. Poikkeuksena Mojitot.
Muitakin juttuja varmaan loytyy ja tänä iltana ois tarkotus loytää mahollisimman monta, että huominen koe olisi mahdollisimman helppo.
Eipä muuta.
Eiku sittenkin vielä muuta, vähän omituinen hetki kysyä, kun on kuitenkin käyty peruskoulut ja lukiot läpi, mutta miten te oikeen saatte ittenne tekemään kotiläksyjä? Tai siis miten tyo pystytte keskittymään niihin? Mää kun yritän tehä hommat alusta loppuun niin se ei ikinä onnistu, loytyy aina jotain muuta tekemistä, ihan mitä vaan. Kirjotan vaikka blogipostauksen aiheesta, tai siivoilen paikkoja tai suljen kaikki tämän pirun pytingin kaappien ovet. Onko teillä jotain ressileluja tai muita mitä näpläätte, kuunteletteko musiikkia vai pakotatteko vaan ittenne? Mulla on siis kerrassaan niin huono itsekuri tässä asiassa, että hävettää.
Nyt ei enää mitään muuta tänään.
Rommin kanssa on aina lime. Poikkeuksena jääteet, jotka on muutenkin täynnä ihan kaikkea, ettei kukaan välitä mitä kaikkea siihen tunkee.
Jos drinkissä on bourbonia, tai nimessä on "sour" on drinkissä Angostura bitterssiä.
Ginin kanssa on aina sitruunaa ja jos drinkissä on sitruunaa, sitä on 25 ml. Poikkeuksena Hedelmä martini, joka on muutenkin poikkeustapaus.
Hedelmädrinkeissä on aina vähemmän pohja-alkoholia kuin hedelmättomissä vastineissaan. Eli jos vaikka Daiqurissa on 50 millilitraa vaaleaa rommia, niin hedelmädaiqurissa sitä on vain 37,5 millilitraa. Poikkeuksena Mojitot.
Muitakin juttuja varmaan loytyy ja tänä iltana ois tarkotus loytää mahollisimman monta, että huominen koe olisi mahdollisimman helppo.
Eipä muuta.
Eiku sittenkin vielä muuta, vähän omituinen hetki kysyä, kun on kuitenkin käyty peruskoulut ja lukiot läpi, mutta miten te oikeen saatte ittenne tekemään kotiläksyjä? Tai siis miten tyo pystytte keskittymään niihin? Mää kun yritän tehä hommat alusta loppuun niin se ei ikinä onnistu, loytyy aina jotain muuta tekemistä, ihan mitä vaan. Kirjotan vaikka blogipostauksen aiheesta, tai siivoilen paikkoja tai suljen kaikki tämän pirun pytingin kaappien ovet. Onko teillä jotain ressileluja tai muita mitä näpläätte, kuunteletteko musiikkia vai pakotatteko vaan ittenne? Mulla on siis kerrassaan niin huono itsekuri tässä asiassa, että hävettää.
Nyt ei enää mitään muuta tänään.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Mistä nätä pällejä oikein sikiää?
Olenkin jo maininnut, että täällä on aikalailla pällejä niin tanskalaisten kuin pienten lastenkin muodossa ja nyt voin vihkiäuuden pälliluokan käyttooni: Teinitytot.
Eli, täällä on neljä konetta, joista tällä kertaa vain tämä millä minä olen on päällä. Mun takki on tässä tämän koneen äärellä olevan penkin selkänojalla roikkumassa, mun kuulokkeet (täysin erilaiset kuin muissa koneissa) on kiinni tässä koneessa, mun kengät on lattialla koneen alapuolella, mun kassi on tossa nurkassa penkin vieressä. Lisäksi mulla on ikkuna auki näytollä, jossa on screwattackin uusin sidescrollers latautumassa, kun se on tunnin video ja se vie aikaa latautua.
No, mää lähen sitten vessaan "pesemään käsiäni", oon siellä korkeintaan sen kymmenisen minuuttia, kun luen oppikirjaa samalla ja kun tulen takasin, arvatkaa onko siihen minun paikalle ilmestyny teinitytto?
On.
No, enhän minä kehtaa mennä sitä poies siitä häätämään, vaan menen alakertaan soittamaan kitaraa sitten joutessani, tuskin se siinä hirveen pitkään aikoo istua, kun kuitenkin on aika selvästi jollakulla muulla siinä hommat kesken.
Pari kappaletta myohemmin (huonosti soitin, ja vielä huonommin lauloin tällä kertaa, melkeen hävetti) huomaan, että tuossahan se tytto jo laskeutuukin portaita ja suunnistaa ulko-ovelle päin. Minä kipuankin sitten takaisin koneelle huomatakseni, että se tytto on vuorostaan jättäny kolme ikkunaa auki, joista yksikään ei ole minun auki jättämäni.
Ei kiesus kun ottaa päähän tommonen. Luulis sen oikeesti olevan sille akallekkin selvä, että tässä koneella on selvästi jollakulla jotakin kesken, ei se joku ois kai muuten jättäny tavaroitaan koneen äärelle, saatikaan jättäny ikkunaa auki. KYlhä mää sen ymmärrän, että kun ei kertas ole hirveesti asiaa, niin sitävoi nopeasti kävästä koneella joka on mukavasti jo valmiiksi päällä, mutta sitten se menee ja sulkee sen ikkunan, jossa on sevlästi jotain kesken.
Mitä ihmettä se oikeen ajatteli? Sapettaa tommonen.
Ja kevyempiin asioihin, yksi niistä tanskan pällipojista pitää henkseleitä. Tai siis se pistää ne kiinni housuihinsa ja jättää ne roikkumaan takapuolelleen. Koska niin henkseleitä käytetään.
Ja sitten on tämä yksi ei niin rasittava tanskalainen (jota heitin vahingossa pullolla varpaille tänään) joka pitää housuja ja vyotä, mutta jostain syystä housut roikkuvat kuitenkin aina puolitangossa. Onko vyot ja henkselit tosiaan noin vaikeita käyttää, vai onko se nykyään vaan koristeita?
Eipä muuta
Eli, täällä on neljä konetta, joista tällä kertaa vain tämä millä minä olen on päällä. Mun takki on tässä tämän koneen äärellä olevan penkin selkänojalla roikkumassa, mun kuulokkeet (täysin erilaiset kuin muissa koneissa) on kiinni tässä koneessa, mun kengät on lattialla koneen alapuolella, mun kassi on tossa nurkassa penkin vieressä. Lisäksi mulla on ikkuna auki näytollä, jossa on screwattackin uusin sidescrollers latautumassa, kun se on tunnin video ja se vie aikaa latautua.
No, mää lähen sitten vessaan "pesemään käsiäni", oon siellä korkeintaan sen kymmenisen minuuttia, kun luen oppikirjaa samalla ja kun tulen takasin, arvatkaa onko siihen minun paikalle ilmestyny teinitytto?
On.
No, enhän minä kehtaa mennä sitä poies siitä häätämään, vaan menen alakertaan soittamaan kitaraa sitten joutessani, tuskin se siinä hirveen pitkään aikoo istua, kun kuitenkin on aika selvästi jollakulla muulla siinä hommat kesken.
Pari kappaletta myohemmin (huonosti soitin, ja vielä huonommin lauloin tällä kertaa, melkeen hävetti) huomaan, että tuossahan se tytto jo laskeutuukin portaita ja suunnistaa ulko-ovelle päin. Minä kipuankin sitten takaisin koneelle huomatakseni, että se tytto on vuorostaan jättäny kolme ikkunaa auki, joista yksikään ei ole minun auki jättämäni.
Ei kiesus kun ottaa päähän tommonen. Luulis sen oikeesti olevan sille akallekkin selvä, että tässä koneella on selvästi jollakulla jotakin kesken, ei se joku ois kai muuten jättäny tavaroitaan koneen äärelle, saatikaan jättäny ikkunaa auki. KYlhä mää sen ymmärrän, että kun ei kertas ole hirveesti asiaa, niin sitävoi nopeasti kävästä koneella joka on mukavasti jo valmiiksi päällä, mutta sitten se menee ja sulkee sen ikkunan, jossa on sevlästi jotain kesken.
Mitä ihmettä se oikeen ajatteli? Sapettaa tommonen.
Ja kevyempiin asioihin, yksi niistä tanskan pällipojista pitää henkseleitä. Tai siis se pistää ne kiinni housuihinsa ja jättää ne roikkumaan takapuolelleen. Koska niin henkseleitä käytetään.
Ja sitten on tämä yksi ei niin rasittava tanskalainen (jota heitin vahingossa pullolla varpaille tänään) joka pitää housuja ja vyotä, mutta jostain syystä housut roikkuvat kuitenkin aina puolitangossa. Onko vyot ja henkselit tosiaan noin vaikeita käyttää, vai onko se nykyään vaan koristeita?
Eipä muuta
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Koti
Niin sen jo sanoinkin, että lukiessani tuota Ellun tekstiä mikähänseoli... "Vielä jaksaa aurinko paistaa", niin koin jonkinlaisen valaistumisen, tai siis tajusin jotain ja tuli mukava olo.
Tässä puolen vuoden sisällä on tullut matkusteltua yhteensä varmaan enemmän kuin ikinä koko elämäni aikana ja oon myos ehtinyt ajatella asioita, varsinkin täällä.
Käytiin Lapissa porukalla, mikä oli älyttomän mukava reissu näin jalkikäteen ajateltuna ainakin, kun ei muistele sitä ajamisen määrää. Olin kaukana kotoa vähän vieraassa paikassa, mutta ainakin te olitte mukana
No sitten lähin käymään tuolla rapakon takana ja se oli jotenkin kerrassaan käänteentekevä reissu. Mä olin niin kaukana ja niin yksin. Ihan vieraassa paikassa ja kulttuurissa, missä oikeestaan mikään ei ollu niinkun kotona. Se reissu jotenkin kutisti minun mielikuvan maailmasta.
Britanniakin tuntui enää maanpahaselta vaivaisen parin tunnin lennon päässä, joten lähin tänne avoimin mielen vailla huolia.
Mitä en sitten osannut odottaa oli hirvittävä koti ikävä. Toki se iski amerikassakin, mutta täällä se meni aluks ihan ylempiin sfääreihin. Pari ekaa päivää meni oikeesti vaan kauhistellessa, että miten minä selviän täysjärkisenä täältä pois. Samalla myos ajattelin, etta miten ihmeessa mää voin mihinkään armeijaan mennä, tai opiskelemaan sen puoleen? Sama juttuhan se on, monta kuukauttakin saattaa mennä ilman vilaustakaan kotia, en mää pysty siihen.
Ajattelin, että ehkä kyse on vaan siitä, etta tuo rahan vähäisyys tuo mukanaan muita ahdistuksen aiheuttajia, mutta kuitenkin aina, kun olen täysin tietoinen, että rahat riittää ihan hyvin ja on muutenkin hyvä olo, tekee mieli kotiin.
Ihmettelin myos miten te pystyitte siihen, lähtemään jonnekkin kauas kotoa pitkäksi aikaa. Noh, Jennillä on kokemusta muutenkin, mutta lähinnä te muut.
Mutta sitten luin tuon Ellun postauksen. Siinä oli niitä kuvia sieltä paikkakunnalta ja vaikka se paikka saatta ehkä teistä tuntua vieraalle, minusta se oli niin ihanan suomalainen. Heti hävis kaikki huolet noista tulevaisuuden opiskelusta ja armeijasta, en mää mene niin kauas kuin nyt. Siellä on kaikki kuitenkin tuttua ja turvallista Suomea. Elina sanoitkin siinä siitä Viitasaaren linja-autosta, miten se toi hyvän mielen ja turvallisen olon, mulle kaikki noissa kuvissa toi hyvän mielen. Puut, talot, autot, maisemat... Vaikka teistä saattaa tuntua, että ootte kaukana kotoa, musta tuntuu vaan siltä, että ootte Suomessa ja teidän on hyvä olla.
Heitin itteni keskelle vierasta kulttuuria vieraalle alalle. Mitä ihmettä minä ajattelin? Mutta nyt olo on jo hyvä, tottunut tämänhetkiseen tilanteeseen. Eilen eräs iso musta mies saunassa pohjusti tämän tunteen minulle, se sanoi "You learn how to appreciate things. If you never leave, you don't know what you got." Tänään luin postauksen ja tajusin tosissaan mitä se tarkotti.
Mua rasittaa ihan älyttomästi, kun tiedän, että sitten kotona korkeintaan pari päivää menee sillai, että kaikki "tuttu" tuntuu niin hienolta ja arvostan joka ikistä puurolusikallista ja askelta metsässä, mutta sitten se alkaa taas turtua. Ja kaikki on taas entisellään. Mulla on kotona tylsää ja haluan taas lähteä johonkin.
Tietty voihan siinä mennä pitemmänkin aikaa, meinaan melkeen eka viikko ja risat kaikki tuntu niin ihmeelta ja omituiselta ja sitten totuin. Ehkä kotona käy samoin. Pitäs vaan ottaa kaikki ilo irti siitäkin.
Tää ei oo yhtään niin järkevä teksti kuin mää haluaisin, mutta parempaan en täällä pysty.
Eipä muuta
Tässä puolen vuoden sisällä on tullut matkusteltua yhteensä varmaan enemmän kuin ikinä koko elämäni aikana ja oon myos ehtinyt ajatella asioita, varsinkin täällä.
Käytiin Lapissa porukalla, mikä oli älyttomän mukava reissu näin jalkikäteen ajateltuna ainakin, kun ei muistele sitä ajamisen määrää. Olin kaukana kotoa vähän vieraassa paikassa, mutta ainakin te olitte mukana
No sitten lähin käymään tuolla rapakon takana ja se oli jotenkin kerrassaan käänteentekevä reissu. Mä olin niin kaukana ja niin yksin. Ihan vieraassa paikassa ja kulttuurissa, missä oikeestaan mikään ei ollu niinkun kotona. Se reissu jotenkin kutisti minun mielikuvan maailmasta.
Britanniakin tuntui enää maanpahaselta vaivaisen parin tunnin lennon päässä, joten lähin tänne avoimin mielen vailla huolia.
Mitä en sitten osannut odottaa oli hirvittävä koti ikävä. Toki se iski amerikassakin, mutta täällä se meni aluks ihan ylempiin sfääreihin. Pari ekaa päivää meni oikeesti vaan kauhistellessa, että miten minä selviän täysjärkisenä täältä pois. Samalla myos ajattelin, etta miten ihmeessa mää voin mihinkään armeijaan mennä, tai opiskelemaan sen puoleen? Sama juttuhan se on, monta kuukauttakin saattaa mennä ilman vilaustakaan kotia, en mää pysty siihen.
Ajattelin, että ehkä kyse on vaan siitä, etta tuo rahan vähäisyys tuo mukanaan muita ahdistuksen aiheuttajia, mutta kuitenkin aina, kun olen täysin tietoinen, että rahat riittää ihan hyvin ja on muutenkin hyvä olo, tekee mieli kotiin.
Ihmettelin myos miten te pystyitte siihen, lähtemään jonnekkin kauas kotoa pitkäksi aikaa. Noh, Jennillä on kokemusta muutenkin, mutta lähinnä te muut.
Mutta sitten luin tuon Ellun postauksen. Siinä oli niitä kuvia sieltä paikkakunnalta ja vaikka se paikka saatta ehkä teistä tuntua vieraalle, minusta se oli niin ihanan suomalainen. Heti hävis kaikki huolet noista tulevaisuuden opiskelusta ja armeijasta, en mää mene niin kauas kuin nyt. Siellä on kaikki kuitenkin tuttua ja turvallista Suomea. Elina sanoitkin siinä siitä Viitasaaren linja-autosta, miten se toi hyvän mielen ja turvallisen olon, mulle kaikki noissa kuvissa toi hyvän mielen. Puut, talot, autot, maisemat... Vaikka teistä saattaa tuntua, että ootte kaukana kotoa, musta tuntuu vaan siltä, että ootte Suomessa ja teidän on hyvä olla.
Heitin itteni keskelle vierasta kulttuuria vieraalle alalle. Mitä ihmettä minä ajattelin? Mutta nyt olo on jo hyvä, tottunut tämänhetkiseen tilanteeseen. Eilen eräs iso musta mies saunassa pohjusti tämän tunteen minulle, se sanoi "You learn how to appreciate things. If you never leave, you don't know what you got." Tänään luin postauksen ja tajusin tosissaan mitä se tarkotti.
Mua rasittaa ihan älyttomästi, kun tiedän, että sitten kotona korkeintaan pari päivää menee sillai, että kaikki "tuttu" tuntuu niin hienolta ja arvostan joka ikistä puurolusikallista ja askelta metsässä, mutta sitten se alkaa taas turtua. Ja kaikki on taas entisellään. Mulla on kotona tylsää ja haluan taas lähteä johonkin.
Tietty voihan siinä mennä pitemmänkin aikaa, meinaan melkeen eka viikko ja risat kaikki tuntu niin ihmeelta ja omituiselta ja sitten totuin. Ehkä kotona käy samoin. Pitäs vaan ottaa kaikki ilo irti siitäkin.
Tää ei oo yhtään niin järkevä teksti kuin mää haluaisin, mutta parempaan en täällä pysty.
Eipä muuta
perjantai 16. syyskuuta 2011
Kaislikossa suhisee. Melkein...
Olin tuossa joku paiva sitten lenkilla iltasella ja juoksin sitten yhen puiston lapi semmoselle ihmeen leikkikentalle. Musta tuntuu etta se on hylatty leikkikentta, kun siella ei oo ruohoa leikattu, ja tavaraa on hujan hajan ja kokonaan poissa.
Kiipesin sitten semmosen vaijeriradan toiseen paatyyn istumaan vahaks aikaa ja kattelemaan kaupungin valoja, kun kuulin sitten jotain ihmeen rapinaa.
Katoin alas sinne kentalle ja huomasin, etta puskasta loikkas kettu ihan siihen parin metrin paahan minusta. Ajattelin vaan, etta toivottavasti tuo otus ei osaa kiiveta, koska sitten olen kusessa. Kyl maa oisin kai sille parjanny, en oo koskaan oikeestaan tapellu kettujen kanssa, mutten halunnut sita satuttaa, tai selittaa muille, mista olisin saanut naarmuja ja puremajalkia.
No onneks siina oli joku ukko koiriensa kanssa kavelemassa aidan takana ja se kettu sitten pakeni puiston halki jonnekkin toiseen pusikkoon ja mina paasin laskeutumaan alas ja palaamaan hostellille.
Eipa muuta
Kiipesin sitten semmosen vaijeriradan toiseen paatyyn istumaan vahaks aikaa ja kattelemaan kaupungin valoja, kun kuulin sitten jotain ihmeen rapinaa.
Katoin alas sinne kentalle ja huomasin, etta puskasta loikkas kettu ihan siihen parin metrin paahan minusta. Ajattelin vaan, etta toivottavasti tuo otus ei osaa kiiveta, koska sitten olen kusessa. Kyl maa oisin kai sille parjanny, en oo koskaan oikeestaan tapellu kettujen kanssa, mutten halunnut sita satuttaa, tai selittaa muille, mista olisin saanut naarmuja ja puremajalkia.
No onneks siina oli joku ukko koiriensa kanssa kavelemassa aidan takana ja se kettu sitten pakeni puiston halki jonnekkin toiseen pusikkoon ja mina paasin laskeutumaan alas ja palaamaan hostellille.
Eipa muuta
tiistai 13. syyskuuta 2011
Drinkit
Ny maa vihdoin muistin mita mun piti kertoo teille. Vai kerroinko jo? No, tassa tama kuitenkin.
Kun kaytiin sillon viime perjantaina siella baarikierroksella, huomasin, etta rakastan drinkkia nimelta "Screaming Orgasm." Todella miehekas drinkki, eiko vain?
Se on oikeesti hyvaa, ja teidan pitaa maistaa sita jos ette ole jo maistaneet. Toien nhieman epamaarainen drinkkinimi onkin sitten "slippery nipple", johon en ole viela tutustunut, mutta toivon, etten pisa siita yhta paljon kuin kirkuvista orgasmeista.
Emmi pyysikin jo opettelemaan valkovenalaisen, mita muita drinkkeja haluaisitte minun opettelevan oikeen tarkasti, etta voin ne teille sitten toistaa kun paastaan taas kokoontumaan yhteen juomisen merkeissa.
Eipa muuta.
Kun kaytiin sillon viime perjantaina siella baarikierroksella, huomasin, etta rakastan drinkkia nimelta "Screaming Orgasm." Todella miehekas drinkki, eiko vain?
Se on oikeesti hyvaa, ja teidan pitaa maistaa sita jos ette ole jo maistaneet. Toien nhieman epamaarainen drinkkinimi onkin sitten "slippery nipple", johon en ole viela tutustunut, mutta toivon, etten pisa siita yhta paljon kuin kirkuvista orgasmeista.
Emmi pyysikin jo opettelemaan valkovenalaisen, mita muita drinkkeja haluaisitte minun opettelevan oikeen tarkasti, etta voin ne teille sitten toistaa kun paastaan taas kokoontumaan yhteen juomisen merkeissa.
Eipa muuta.
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Lontoossa. Yllatys.
Tanaan on ollu tahan asti vahan semmonen paiva, etta on ollut liikaa aikaa. Aina kun minulla on taalla liikaa aikaa, alan ajattelemaan kotia ja sitten tulee ikava. Eika kellokaan ole kuin puol yks. Tasta tulee pitka paiva, pahoin pelkaan.
Tosin onhan tuolla paljonkin tekemista, mutta en jaksais lahtea, kun vasyttaa ja tulee nalka enka halua hirveasti tuhlata edes ruokaan talla hetkella. Rahojen pitais riittaa koko loppukuuksi, mutta en halua ottaa riskeja.
Jenni toimit muusanani taalla. Jotenkin kun aina kuulee miten sinulla on enaa tyylin kakskymmenta senttia tililla ja silti vaan porskutat etiappain. Ja sinakin olit kaukana kotoa helsingissa.
Sinallaan nyt kun ajattelen taaksepain on aika mennyt ihan nopsasti, mutta jos alan muistelemaan yksityiskohtia, niin kyllahan sita on tullut tehtya vaikka mita. Eilen vaan kiertelin kaupunkia ja tulin loppupaivaks istumaan tanne, mutta tanaan en oikeen ollu suunnitellu mitaan, joten kiertelin vahan lisaa ja nyt oon jo nain aikaste taalla. Pitavat kaikennakosia 9/11 muisteloita ja muita vastaavia.
Mun piti joku ihan tietty asia kertoa teille, mutten saa millaan mieleeni mika se oli. No, ehka se tullee mieleen myohemmin ja kerron sitten jos muistan.
Eipa muuta
Tosin onhan tuolla paljonkin tekemista, mutta en jaksais lahtea, kun vasyttaa ja tulee nalka enka halua hirveasti tuhlata edes ruokaan talla hetkella. Rahojen pitais riittaa koko loppukuuksi, mutta en halua ottaa riskeja.
Jenni toimit muusanani taalla. Jotenkin kun aina kuulee miten sinulla on enaa tyylin kakskymmenta senttia tililla ja silti vaan porskutat etiappain. Ja sinakin olit kaukana kotoa helsingissa.
Sinallaan nyt kun ajattelen taaksepain on aika mennyt ihan nopsasti, mutta jos alan muistelemaan yksityiskohtia, niin kyllahan sita on tullut tehtya vaikka mita. Eilen vaan kiertelin kaupunkia ja tulin loppupaivaks istumaan tanne, mutta tanaan en oikeen ollu suunnitellu mitaan, joten kiertelin vahan lisaa ja nyt oon jo nain aikaste taalla. Pitavat kaikennakosia 9/11 muisteloita ja muita vastaavia.
Mun piti joku ihan tietty asia kertoa teille, mutten saa millaan mieleeni mika se oli. No, ehka se tullee mieleen myohemmin ja kerron sitten jos muistan.
Eipa muuta
torstai 1. syyskuuta 2011
Täten julistan.........
Noh, niin. Tulitteko lukeman kun käskin vai ihan muuten vain. Jos jälkimmäinen, niin käy lukemassa ensin tuo Can you read my mindin puoleinen teksti ja palaa sitten tänne.
Katselin noita meidän tilastoja, kun tuo uusi blogger tunkee ne silmille heti alkuunsa ja huomasin, miten liikenne on ollu melko tasasta koko viikon. Ainoastaan Tämän päivän kohalla on hirvee piikki ja se pisti miettimään että miksi? Ootteko te käyny vähän väliä kattomassa että unohtaako Miika taas? Vai odotitteko kenties tekstiä minulta? Vai onko syy kenties joku muu?
Epäilen tuota jälkimmäistä, kun kerta Emmikin äsken lähetti viestin ja muistutti minua. Nyt sanon sitten yhteisesti: Kyllä minä aion jatkaa kirjoittelua sitten sielläkin. Siellä missä vietän aikani on Wlan ja monta tietokonetta, eikä aikaeroakaan ole kuin kaksi tuntia.
Ja vaikka minulla melko varmasti on paljon ajateltavaa siellä, minulla ei tosiaankaan tule olemaan hirveästi tekemistä. Mulla on iltapäivät ja viikonloput ihan vapaita, eikä mitään suunnitelmia. Saatan tutkia Lontoota, mutta siihen menee vaan pari päivää kun mä vaan kylläsyn ja ähötän päivät koneella. Voisin tietysti hankkia jonkin harrasteen, kun niitä varmaan löytyy aika lailla yhdessä maailman suurimmista kaupungeista, mutta millä todennäköisyydellä sekään tapahtuu?
Elikkä eipä sen ihmeempiä. En ajatellut jättäytyä nettipimentoon lähes koko ajaksi kuten Ameriikassa. Pidän yhteyttä teihin ja muihinkin. Lähinnä muihin. Ja muilla tarkoitan Tatua.
Eipä muuta.
Katselin noita meidän tilastoja, kun tuo uusi blogger tunkee ne silmille heti alkuunsa ja huomasin, miten liikenne on ollu melko tasasta koko viikon. Ainoastaan Tämän päivän kohalla on hirvee piikki ja se pisti miettimään että miksi? Ootteko te käyny vähän väliä kattomassa että unohtaako Miika taas? Vai odotitteko kenties tekstiä minulta? Vai onko syy kenties joku muu?
Epäilen tuota jälkimmäistä, kun kerta Emmikin äsken lähetti viestin ja muistutti minua. Nyt sanon sitten yhteisesti: Kyllä minä aion jatkaa kirjoittelua sitten sielläkin. Siellä missä vietän aikani on Wlan ja monta tietokonetta, eikä aikaeroakaan ole kuin kaksi tuntia.
Ja vaikka minulla melko varmasti on paljon ajateltavaa siellä, minulla ei tosiaankaan tule olemaan hirveästi tekemistä. Mulla on iltapäivät ja viikonloput ihan vapaita, eikä mitään suunnitelmia. Saatan tutkia Lontoota, mutta siihen menee vaan pari päivää kun mä vaan kylläsyn ja ähötän päivät koneella. Voisin tietysti hankkia jonkin harrasteen, kun niitä varmaan löytyy aika lailla yhdessä maailman suurimmista kaupungeista, mutta millä todennäköisyydellä sekään tapahtuu?
Elikkä eipä sen ihmeempiä. En ajatellut jättäytyä nettipimentoon lähes koko ajaksi kuten Ameriikassa. Pidän yhteyttä teihin ja muihinkin. Lähinnä muihin. Ja muilla tarkoitan Tatua.
Eipä muuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)