Sivut

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kaislikossa suhisee. Melkein...

Olin tuossa joku paiva sitten lenkilla iltasella ja juoksin sitten yhen puiston lapi semmoselle ihmeen leikkikentalle. Musta tuntuu etta se on hylatty leikkikentta, kun siella ei oo ruohoa leikattu, ja tavaraa on hujan hajan ja kokonaan poissa.

Kiipesin sitten semmosen vaijeriradan toiseen paatyyn istumaan vahaks aikaa ja kattelemaan kaupungin valoja, kun kuulin sitten jotain ihmeen rapinaa.

Katoin alas sinne kentalle ja huomasin, etta puskasta loikkas kettu ihan siihen parin metrin paahan minusta. Ajattelin vaan, etta toivottavasti tuo otus ei osaa kiiveta, koska sitten olen kusessa. Kyl maa oisin kai sille parjanny, en oo koskaan oikeestaan tapellu kettujen kanssa, mutten halunnut sita satuttaa, tai selittaa muille, mista olisin saanut naarmuja ja puremajalkia.

No onneks siina oli joku ukko koiriensa kanssa kavelemassa aidan takana ja se kettu sitten pakeni puiston halki jonnekkin toiseen pusikkoon ja mina paasin laskeutumaan alas ja palaamaan hostellille.

Eipa muuta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti