Meillä on tuvassa yksi ongelma ja hänen nimensä on sanotaanko nyt vaikka Hollanti. Se nukkuu tuossa vastapäätä ja minä en kerrassaan siedä sitä. Oon ehkä kirjoittanu tästä aikasemminkin, mutten sitä jaksa nyt tarkistaa ja tämä on kuitenkin terapeuttista, siis omien tunteiden kirjoittaminen.
No siis tehän kuitenkin tunnette minut melko hyvin ja tiedätte, etten ole kiusaaja, vaikkakin aika usein silloin tällöin melkoinen törppö aina teitä kohtaan mutta sekin on lähes aina semmoista leikkimielistä vittuilua.
Mutta siis en kuitenkaan ole koskaan ollut koulukiusaaja, tai kiusattu sen puoleen.
No tällä Hollannilla on semmoinen outo tapa vetää sisäinen kiusaaja esiin. Joskushan aina oon puhunu, että kyllä ois kiva kun vaan snaois suoraan päin naamaa sille ja sille jotain, mutta puheen tasollehan se aina jää.
No ei tässä tapauksessa. Vihaan sitä kerrassaan niin paljon etten jaksa edes ajatella sen tunteita tai mitään muutakaan mitä normaalisti päässä pyörii ennenkun meen suuni avaamaan. Ja kun se ei varsinaisesti oo tehny mitään mikä ansaitsisi minun vihaa, se vaan on just semmonen saatanan vössykkä jota minä en kertakaikkisen vihoviimeisesti kestä.
Eilen olin hyvinkin ylpeä ittestäni, kun se tuli siivouspalvelun aikana taas pyörimään siihen minun lähimaastoon ja yht'äkkiä tokas: "Minusta meidän pitäs puhua näistä sun ongelmista." Johon minä vastasin välittömästi: "Minusta sinun pitäs pittää suus kiinni minun läsnäollessa." Sitten kuulu vaan semmonen epätoivonen hönkäsy sen suunnasta ja se ei koko loppuiltana puhunu mun kanssa yhtään mitään.
Mutta tänään se taas alko. Miten sen oikeen vois hajottaa? Jos mää en pääse kokelaaksi, niin joudun olemaan samanarvonen sen kanssa koko loppuvuoden ellen ylene kersantiksi ja sitä minä en kestä. Pakko päästä kokelaaksi, niin saa vähän juoksuttaa sitä oman mielen mukaan.
Mitä sitä sitten tekisi?
torstai 29. maaliskuuta 2012
torstai 22. maaliskuuta 2012
Aivopesua(ko?)
Vaikka heti alusta lähtien on ollut semmoinen asennoituminen tätä armeijaa kohtaan, etten hirveästi muutu noin persoonan puolesta täällä ollessa, niin jotankin on silti päässyt jo käymään.
Ei nyt sillä että olisin fanaattinen sotahörhö tai mitään, mutta jotenkin aina välillä tuntuu, että kaikki ei oo ihan kohillaan pääkopassa. Huumorintaju on saanut aivan uusia sfäärejä ja vivahteita, joista en edes tiennyt. Välillä tuntuu, että järki leikkaa vähän hitaammin kuin ennen, semmonen tyhymä olo, mikä varmaan johtuu juurikin siitä, että täällä selviää melekeen helpommalla, kun jättää aivot aamulla narikkaan ja nappaa ne mukaan vasta vapaa-ajalle.
Käytös on kuitenkin suht samanlainen ainakin siviilikamppeissa, kun tekee asiat täällä tietoisesti, en esmes jäkitä istuessa, tai sitten en vaan huomaa sitä. Ainut juttu mikä jäi mieleen oli se, kun Tatu tuli hakemaan kylältä joskus lomilta poies tullessa ja sen rintatasku oli auki, meinasin huutaa het samantien, että TASKU KIINNI, mutta hillitsin itseni kun oltiin kaupassa.
En nyt sit tiedä miten reserviupseerikoulu tai aliupseerikoulun kakkosvaihe oikein vaikuttaa mielen tasapainoon, ainakin tuo ensimmäisenä mainittu paikka on melkonen aivopesula, mutta toivottavasti ei nyt tule mitään ihmeellisempiä oireita sielläkään ollessa.
Eipä muuta
Ei nyt sillä että olisin fanaattinen sotahörhö tai mitään, mutta jotenkin aina välillä tuntuu, että kaikki ei oo ihan kohillaan pääkopassa. Huumorintaju on saanut aivan uusia sfäärejä ja vivahteita, joista en edes tiennyt. Välillä tuntuu, että järki leikkaa vähän hitaammin kuin ennen, semmonen tyhymä olo, mikä varmaan johtuu juurikin siitä, että täällä selviää melekeen helpommalla, kun jättää aivot aamulla narikkaan ja nappaa ne mukaan vasta vapaa-ajalle.
Käytös on kuitenkin suht samanlainen ainakin siviilikamppeissa, kun tekee asiat täällä tietoisesti, en esmes jäkitä istuessa, tai sitten en vaan huomaa sitä. Ainut juttu mikä jäi mieleen oli se, kun Tatu tuli hakemaan kylältä joskus lomilta poies tullessa ja sen rintatasku oli auki, meinasin huutaa het samantien, että TASKU KIINNI, mutta hillitsin itseni kun oltiin kaupassa.
En nyt sit tiedä miten reserviupseerikoulu tai aliupseerikoulun kakkosvaihe oikein vaikuttaa mielen tasapainoon, ainakin tuo ensimmäisenä mainittu paikka on melkonen aivopesula, mutta toivottavasti ei nyt tule mitään ihmeellisempiä oireita sielläkään ollessa.
Eipä muuta
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Kuulapää
Eilen autokoulun teoriatunnilla tauon aikana lösähdin makaamaan pöydälle torkkumaan. Edessä istuvat tupakaverit tokas, että tuo leikataan, puhuivat siis hiuksista.
No minäpä sanoin sitten että antaa tulla vaan.
Sitten iltapalan jälkeen kun tulin takasin ne nappas minut mukaansa, veivät vessaan ja leikkasivat ne sittes. Olen kalju. kuitenkin ainakin milli karvaa pollan päällisenä, joten ei pelkoa, että sitä enää kaljuuntuu, ellei nuokin nyt sitten putoa poies.
Eipä muuta
No minäpä sanoin sitten että antaa tulla vaan.
Sitten iltapalan jälkeen kun tulin takasin ne nappas minut mukaansa, veivät vessaan ja leikkasivat ne sittes. Olen kalju. kuitenkin ainakin milli karvaa pollan päällisenä, joten ei pelkoa, että sitä enää kaljuuntuu, ellei nuokin nyt sitten putoa poies.
Eipä muuta
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Painelin portille
Täällä saa kuntoisuusloman, eli vuorokauden vapaasti käytettävissä olevaa lomaa kun
A. On hyvä sotilas, ylennykset, nohevuus jne.
B. Käy kymmenen kertaa varusmiestoimikunnan järjestämissä vapaa-ajalle osuvissa liikuntakerhoissa.
C. Juoksee Hoikanportille ja takaisin kymmenen kertaa.
No, minä päätin, että kerta täällä sitten se kaksi viikkoa taas hajoillaan porukassa, niin voishan sitä sitten hankkia sen kuntsarin siinä samalla. Eli kymmenen kertaa Hoikanportille ja takaisin. Se on semmonen kaheksan kilometrin lenkki yhteensä, eli ei mikään naurettava ylitsepääsemätön haaste ole.
No me sitten päätettiin lähteä muutaman muun tupalaisen kanssa juoksemaan siellä nyt tänä iltana ja lähettiin sitten kolmen miehen letkana hölkkäämään hämärtyvään iltaan. Ihan mukava reissu sinällään, ei tuntunu mitenkään hirveelle matkalle, mutta tasan tarkkaan kyllä tuntee tehneensä jotain. Varsinkin viimenen mäki takasin kasarmille oli yhtä tuskaa, jalat ei melekeen tahtonu oikeen nousta enää, mutta lopulta päästiin takasin noin 50 minuutissa, mikä on kait ihan hyvä aika.
Nyt pitäs sama sitten toistua seuraavan yhdeksän päivän ajan, tai sitten voin pitää sunnuntaina vapaapäivän. Kattoo nyt pääseekö sitä edes sängystä ylös huomisaamuna, meinaan siinä tapauksessa voi jäädä juoksut huomiselta väliin. Ei silä kuntsarilla nyt niin kiire ole.
Kyllä se oli mukava juoksun jäliltä kävästä suihkussa ja sitten kävästä Hoikanhovissa (Mikä on mielestäni nerokas nimi ruokalalle) syömässä iltapalaa ja sitten koneelle dataamaan loppupäiväksi.
Eipä muuta.
A. On hyvä sotilas, ylennykset, nohevuus jne.
B. Käy kymmenen kertaa varusmiestoimikunnan järjestämissä vapaa-ajalle osuvissa liikuntakerhoissa.
C. Juoksee Hoikanportille ja takaisin kymmenen kertaa.
No, minä päätin, että kerta täällä sitten se kaksi viikkoa taas hajoillaan porukassa, niin voishan sitä sitten hankkia sen kuntsarin siinä samalla. Eli kymmenen kertaa Hoikanportille ja takaisin. Se on semmonen kaheksan kilometrin lenkki yhteensä, eli ei mikään naurettava ylitsepääsemätön haaste ole.
No me sitten päätettiin lähteä muutaman muun tupalaisen kanssa juoksemaan siellä nyt tänä iltana ja lähettiin sitten kolmen miehen letkana hölkkäämään hämärtyvään iltaan. Ihan mukava reissu sinällään, ei tuntunu mitenkään hirveelle matkalle, mutta tasan tarkkaan kyllä tuntee tehneensä jotain. Varsinkin viimenen mäki takasin kasarmille oli yhtä tuskaa, jalat ei melekeen tahtonu oikeen nousta enää, mutta lopulta päästiin takasin noin 50 minuutissa, mikä on kait ihan hyvä aika.
Nyt pitäs sama sitten toistua seuraavan yhdeksän päivän ajan, tai sitten voin pitää sunnuntaina vapaapäivän. Kattoo nyt pääseekö sitä edes sängystä ylös huomisaamuna, meinaan siinä tapauksessa voi jäädä juoksut huomiselta väliin. Ei silä kuntsarilla nyt niin kiire ole.
Kyllä se oli mukava juoksun jäliltä kävästä suihkussa ja sitten kävästä Hoikanhovissa (Mikä on mielestäni nerokas nimi ruokalalle) syömässä iltapalaa ja sitten koneelle dataamaan loppupäiväksi.
Eipä muuta.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Jos paniikki iskee ees vähän
Semmoinen omituinen olo iskee aina sunnuntaina, kun olen Kuopion Raxissa syömässä ja lukemassa junaa odotellessa.
Yleensä taustalla soi jokin Radio Suomipop tai joku vastaava, eli jotain suomalaista iskelmää siinä taustalla, syön rauhassa ja sitten vilkasen ikkunasta Kuopion torille ja tulee semmonen haikea olo.
Ei millään tekis mieli ja jatkaa näitä hommia, ois niin paljon muutakin mitä ajallaan vois tehä ja muuta vastaavaa. Tulee semmonen "Hetko, mitäs mää nyt taas oonkaan tekemässä elämälläni"-hetki ihan puun takaa.
Tänään se oli jotenkin kahta kauheempi, kävi jo mielessä, että käyn nostamassa tilin tyhjäksi ja puksuttelen junalla Kajaanin ohi suoraan Ouluun ja etin sen Jennin kämpän ja asun siellä vaikka sängyn alla sitten niin kauan, kun valtio ei enää viihti ehtiä minua. Se oli siis semmonen hyvin lyhytkestoinen häiriöhetki, ennenkuin rupesin taas ajattelemaan asioita vähän rationaalisemmin.
Se on vaan omituista, että se tulee aina siellä se hetki, ei kotona lomilta lähdettäessä tai asemalta kasarmille kävellessä vaan justihinsa siellä niissä tietyissä olosuhteissa.
Mutta eipä se haittaa, kaks viikkoa kiinnioloa parantaa kaikki asennevammat.
Eipä muuta
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Ah ja voih
Kyllä huomaa, että armeija on tehnyt minusta kovaksikeitetyn yksilön, aamulla menin leikkaamaan kynnet, niin se teidän antama tähän asti käteväksi todettu kynsileikkuri päksähti poikki. Se ei oikeen toimi siis enää.
Muuten on menny ihan hyvin. Melko heleppoa hommaa.
Muuten on menny ihan hyvin. Melko heleppoa hommaa.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Aamujen epäloogisuus
Taas on meno täällä vähän älytöntä, autokomppaniassa on tähän asti aamut menny seuraavanlaisesti:
Herätys kello 5:45, aamupalalla valmistautuminen kello 6:00, aamupalalle 6:10 ja sitten kaks tuntia vapaa aikaa, josta ei kuitenkaan koskaan voi olla varma.
Noh, sunnuntaisin saadaan herätä vasta kahdeksalta, mikä kuitenkin tuntuu nyt hyvin typerältä, sillä aamupala onkin sitten vasta vartin yli yhdeksän. Porukka pisti kamppeet päälle hirveellä kiireellä, punkat räjähti särmäksi ja vessassakin vaan pyörähettiin hoitamassa kaikki aamutoimet. Nyt sitten vaan odotellaan tyhjän panttina. Ehkä tähän tottuu seuraavan 306 aamun aikana.
Huoh. Onpahan ainakin parempaa ruokaa aina sunnuntaisin.
Herätys kello 5:45, aamupalalla valmistautuminen kello 6:00, aamupalalle 6:10 ja sitten kaks tuntia vapaa aikaa, josta ei kuitenkaan koskaan voi olla varma.
Noh, sunnuntaisin saadaan herätä vasta kahdeksalta, mikä kuitenkin tuntuu nyt hyvin typerältä, sillä aamupala onkin sitten vasta vartin yli yhdeksän. Porukka pisti kamppeet päälle hirveellä kiireellä, punkat räjähti särmäksi ja vessassakin vaan pyörähettiin hoitamassa kaikki aamutoimet. Nyt sitten vaan odotellaan tyhjän panttina. Ehkä tähän tottuu seuraavan 306 aamun aikana.
Huoh. Onpahan ainakin parempaa ruokaa aina sunnuntaisin.
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Kolmas kerta toden sanoo
Syy siihen, että blogi on ollut yksityisenä jo jonkin aikaa ei suinkaan ole se, että olisin yht'äkkiä päättänyt tehdä siitä henkilökohtaisen päiväkirjan itselleni, vaan se, että päätin taas ajankohtaistaa sen ulkoasua ja kaikkea muutakin vähän, mutta en sitten jaksanut siihen mitään kirjoittaa ja se vaikutti vähän ankealta, kun on muuten ihan uusi ja mukamas hieno blogi, mutta viimeisin teksti on jostain joulukuulta.
No nyt ollaankin sitten viikonloppu kiinni, niin on iltasellakin aikaa kirjoitella, kun ei oikeastaan mitään tehdä. Muutama oppitunti aamusta ja iltapäivällä, ruokailut ja sitten yks essee piti rustata ja siihenin meni joku vartti. Muuten ollaan sitten vaan rötvätty, kunnes päästiin joku aika sitten iltavapaalle.
Pieni muutos viimekertaisesta on se, että olen nyt Oppilas Miika, mikä on teoriassa ylennys, mutta käytännössä alennus. Siirryttiin toiseen yksikköön oven taakse 1. Erillisen Autokomppanian puolelle aliupseerikurssille ja sen myötä ollaan viikonloppu kiinni ja ylennyttiin oppilaiksi. Sekin tilaisuus oli hieno, oppitunnilla kun ensimmäinen jätkä rupes vastaamaan tunninpitäjälle: Herra kapteeni, autosotamies .." "Ette te nyt enää mitään autosotamiehiä ole!" huusi kapteeni ja sen myötä oltiinkin jo oppilaita.
Niin ja miksi se on alennus ylennys? No kun AUK:hon päästiin, niin alkaa käytännössä sama rumba alusta kuin P-kaudella alokkaina, mutta vaan tarkempana ja rankempana. Ainakin on opiskeltavaa semmonen kuus kirjaa kuivaa tekstiä kaiken ryynäämisen ja muun paskan ohella, ja kokeita varmaan enemmän kun lukiossa yhteensä.
Eipä mulla muuta.
No nyt ollaankin sitten viikonloppu kiinni, niin on iltasellakin aikaa kirjoitella, kun ei oikeastaan mitään tehdä. Muutama oppitunti aamusta ja iltapäivällä, ruokailut ja sitten yks essee piti rustata ja siihenin meni joku vartti. Muuten ollaan sitten vaan rötvätty, kunnes päästiin joku aika sitten iltavapaalle.
Pieni muutos viimekertaisesta on se, että olen nyt Oppilas Miika, mikä on teoriassa ylennys, mutta käytännössä alennus. Siirryttiin toiseen yksikköön oven taakse 1. Erillisen Autokomppanian puolelle aliupseerikurssille ja sen myötä ollaan viikonloppu kiinni ja ylennyttiin oppilaiksi. Sekin tilaisuus oli hieno, oppitunnilla kun ensimmäinen jätkä rupes vastaamaan tunninpitäjälle: Herra kapteeni, autosotamies .." "Ette te nyt enää mitään autosotamiehiä ole!" huusi kapteeni ja sen myötä oltiinkin jo oppilaita.
Niin ja miksi se on alennus ylennys? No kun AUK:hon päästiin, niin alkaa käytännössä sama rumba alusta kuin P-kaudella alokkaina, mutta vaan tarkempana ja rankempana. Ainakin on opiskeltavaa semmonen kuus kirjaa kuivaa tekstiä kaiken ryynäämisen ja muun paskan ohella, ja kokeita varmaan enemmän kun lukiossa yhteensä.
Eipä mulla muuta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)