Yleensä taustalla soi jokin Radio Suomipop tai joku vastaava, eli jotain suomalaista iskelmää siinä taustalla, syön rauhassa ja sitten vilkasen ikkunasta Kuopion torille ja tulee semmonen haikea olo.
Ei millään tekis mieli ja jatkaa näitä hommia, ois niin paljon muutakin mitä ajallaan vois tehä ja muuta vastaavaa. Tulee semmonen "Hetko, mitäs mää nyt taas oonkaan tekemässä elämälläni"-hetki ihan puun takaa.
Tänään se oli jotenkin kahta kauheempi, kävi jo mielessä, että käyn nostamassa tilin tyhjäksi ja puksuttelen junalla Kajaanin ohi suoraan Ouluun ja etin sen Jennin kämpän ja asun siellä vaikka sängyn alla sitten niin kauan, kun valtio ei enää viihti ehtiä minua. Se oli siis semmonen hyvin lyhytkestoinen häiriöhetki, ennenkuin rupesin taas ajattelemaan asioita vähän rationaalisemmin.
Se on vaan omituista, että se tulee aina siellä se hetki, ei kotona lomilta lähdettäessä tai asemalta kasarmille kävellessä vaan justihinsa siellä niissä tietyissä olosuhteissa.
Mutta eipä se haittaa, kaks viikkoa kiinnioloa parantaa kaikki asennevammat.
Eipä muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti