Vaikka heti alusta lähtien on ollut semmoinen asennoituminen tätä armeijaa kohtaan, etten hirveästi muutu noin persoonan puolesta täällä ollessa, niin jotankin on silti päässyt jo käymään.
Ei nyt sillä että olisin fanaattinen sotahörhö tai mitään, mutta jotenkin aina välillä tuntuu, että kaikki ei oo ihan kohillaan pääkopassa. Huumorintaju on saanut aivan uusia sfäärejä ja vivahteita, joista en edes tiennyt. Välillä tuntuu, että järki leikkaa vähän hitaammin kuin ennen, semmonen tyhymä olo, mikä varmaan johtuu juurikin siitä, että täällä selviää melekeen helpommalla, kun jättää aivot aamulla narikkaan ja nappaa ne mukaan vasta vapaa-ajalle.
Käytös on kuitenkin suht samanlainen ainakin siviilikamppeissa, kun tekee asiat täällä tietoisesti, en esmes jäkitä istuessa, tai sitten en vaan huomaa sitä. Ainut juttu mikä jäi mieleen oli se, kun Tatu tuli hakemaan kylältä joskus lomilta poies tullessa ja sen rintatasku oli auki, meinasin huutaa het samantien, että TASKU KIINNI, mutta hillitsin itseni kun oltiin kaupassa.
En nyt sit tiedä miten reserviupseerikoulu tai aliupseerikoulun kakkosvaihe oikein vaikuttaa mielen tasapainoon, ainakin tuo ensimmäisenä mainittu paikka on melkonen aivopesula, mutta toivottavasti ei nyt tule mitään ihmeellisempiä oireita sielläkään ollessa.
Eipä muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti