Tässä taas asia joka ei oikeastaan liity mitenkään juurikaan mihinkään, mutta päätin kerrankin kirjoittaa jonkin satunnaisen ajatuksen ja sitten jatkaa sen pohdiskelua vähän syvemmällekin. Kirjoitin junassa viime sunnuntaina Kajaaniin matkatessa vähän pitemmänkin tekstin aiheesta, mutta se oli kuiva ja turhan esseemäinen, joten tässä homma niinkun pähkinänkuoressa.
Suomen kieli on ihan hieno, joustava ja monipuolinen kieli, mutta siihen pitäisi lisätä ainakin seuraavat kaksi termiä, joista kirjoitan. En siis ole vielä mitään konkreettista termiä kehittänyt kummallekkaan ajatukselle, mutta niiden käyttö ja muu vastaava on jo selvänä ajatuksena päässä.
Tiedättehän, kun noille ruokailuille on vaikka mitä nimiä, aamupala, brunssi, lounas, välipala jne. Ja ne on riittäneet ihan hyvin kautta aikain (No brunssi kyllä lisättiin tietääkseni joskus myöhemmin joidenkin keskieuroopalaisten toimesta, mutta silti) mutta nykypäivän "PIeniä aterioita useasti päivässä" -kulttuuriin pitäisi lisätä vielä yksi termi tuonne noiden joukkoon.
Ruokailun jälkeen yleensä syödään jälkiruoka, jos on syödäkseen ja joku pari tuntia varsinaisen ruokailun jälkeen tapahtuvaa napostelua kutsutaan välipalaksi. Mutta siihen väliin jää semmonen aika, millon syöminen pidetään perinteisesti vähän turhana ja jopa syöpöttelynä, mutta minkäs teet jos on nälkä? Siis semmonen syöminen, mikä tapahtuu liian myöhään ollakseen jälkiruoka, mutta liian aikasin ollakseen välipala. Itse olen laskelmoinut, että noin puolesta tunnista tuntiin välillä tapahtuva ruokailun jälkeen tapahtuva ruokailu tulisi kutsua tällä nimellä, jonka keksin sitten joskus myöhemmin.
Toinen juttu mikä tuli mieleen on sana "kiitos." Istuin junassa, konduktööri tulee vaunuun ja kysyy lippuja, minä ojennan omani, hän leimaa sen ja kiittää. Siinä tuli sitten semmonen tyhmä olo, että miksi ihmeessä se kiittää minua jostakin noin mitättömästä asiasta, joka muutenkin on ihan normijuttu? Totta kai se olisi käynyt järkeen, jos se joutuis yleensä kaivelemaan ne liput matkustajien taskuista tai jotain vastaavaa ja silloin minä oikein kohteliaana ojennan lippuni ihan itse, mutta normaalisti tuo tuntuu vähän liioittelulta.
Tarvittaisiin jokin kiitoksen tapainen sana, jota käytetään juurikin tuollaisissa tilanteissa, joissa joku tekee jotain mikä ei ole varsin kiitettävää, mutta joka kuitenkin vaatii jonkinlaista reagointia toiselta osapuolelta, että molemmat tietävät, että homma on nyt hoidettu. Tai sitten jokin vahvempi kiitossana, semmonen jota käytetään tyyliin sillon kun toinen pelastaa sun henkes, tai tuo jonkin ajatuksellisen yllätyslahjan tai muuten vain on hyvin kohtelias toista kohtaan.
Tämänkin siis kirjoitin toisena apupäivystäjänä aivan liian aikaisin sunnuntai päivänä, joten vetäkää johtopäätökset siitä?
Eipä muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti