Keskiyön kirjoitukset

Oletteko koskaan kuullet kenenkään aloittavan keskustelua seuraavanlaisesti: "Sinä varmaat luitkin siitä minun elämänkerrasta, että..."? Tänään pääsin kuulemaan tällaisen lausahduksen taiteilijavieraamme suusta. Pohjustukseksi kaikille jotka eivät asiasta tiedä, äitini majoitti rautalampelaisen (vai onko se rautalampilaisen) taitelijattaren, Piken, kotiimme täksi yöksi, kun hän huomenna esitelmöi jotain koululla. Ihan lahjakas tyyppi, mutta lähinnä olen pitänyt häntä hieman "omalaatuisena", mutta tuon lausahduksen jälkeen tajusin, että hän on ihan oikeasti "kuuluisuus." Ei mikään Johhny Deppin kaltainen maailmanvalloittaja, mutta kuuluisuus kuitenkin. Kuka nyt kirjoittaisi elämänkerran tavallisesta kadun tallaajasta? Ei kukaan koska ketään ei kiinnosta.

Sainkin sitten iltasella seurata miten hän kiersi ympäri taloa ja ihaile lähes kaikkea mitä hänen tielleen osui. "Onpas hieno ja esteettinen ratkaisu tämä vino nurkkaus tässä, ja tämä ikkuna..." Juurikin tällaista. Mutta ei siitä sen enempää.

Koeviikko ei juuri paina edellisviikkojen ponnistusten jäljiltä, vaikka sen lyllä pitäisikin. Varsinkin tuleva matematiikan koe, sillä en ole tänä vuonna oppinut kirjaimellisesti yhtään mitään. Taitaa mennä uusintaa se het samantien. 

Äitillä on syntymäpäivät tänään ja iskä tapansa mukaan osti elektroniikkaa. Ei hirveän romanttista, mutta käytännöllistä, en tosin tiedä ketä iskä etupäässä ajattelee näillä hankinnoillaan. Äitienpäivänä läppäri, nyt järkkäri. Ja heti teki minunkin mieli päästä sillä leikkimään, kuvaa kuitenkin niin kuvia kuin videotakin HD tarkkuudella. Mutta ehkä on reilua antaa äitin leikkiä sillä aikansa ja "lainata" sitä sitten.

Ja loppukevennykseksi töppäilyä liikenteessä. Päivemmällä sammui pitkästä aikaa auto, vieläpä keskelle risteystä (tai no, oltiin jo toisella kaistalla poikittain), käännyin tielle, kun huomasin auton tulevan oikealta, ja jotenkin tuli joku katkos, ja ajattelin että ehdin ihan hyvin, kunnes muistin että ei enää ollakkaan taajamassa, ja auto lähestyy kahdeksaakymppiä. Jarrutus ja auton sammutus, ja vielä kaveri kyydissä. 

Toinen ei niinkään moka, mutta muuten vaan typeryys: Minä en kertakaikkiaan saa iskän auton ovia lukkoon manuaalisesti avaimella. Aina tähän päivään saakka olen käyttänyt sitä avaimen kauko-ohjausta, mutta sitten kun pesin ne hupparin taskussa niin eihänhän ne enää toimi. Ajoin auton koulun parkkiin ja ajattelin että täällä on kuiteskin iltasella jotain huligaaneja liikkeellä niin päätin sitten lukita ovet. Varttia myöhemmin totesin että kertoimet tässä pelissä on 1:75 ja sitten kun vihdoin ovet oli lukossa olin jo puoli tuntia myöhässä.

Siitähän se sitten riemu syntyikin kun piti saada ovet vielä auki. 

Olis kiva laittaa joku kuva piristämään muuten niin ankeaa tekstiä, mutta säästetään ne sitte siihen kun pääsen vauhtiin uuden järkkärin kanssa ;)

Vielä vedellään, luomisen tuska.

Lyhyt kappale alkuun, jotta teksti kokonaisuudessansa näyttää tasapainoiselta, sisällöllisesti tämä alkuhöpötys ei juuri anna mitään tekstille, mutta esteettisyys ennen kaikkea, kuten vanha kotitaloudenopettajani tapasi sanoa.

Asiaan:

Katsoin tuossa hetki sitten tämän Vedetään hatusta -sarjan kakkosjakson ja voin sanoa että ihan hauska ohjelma. Ei vielä yllä alkuperäisen tasolle mutta suomalaiseksi ohjelmaksi ihan hyvä. Vielä oli vähän hakusessa hommat, varsinkin rivilaulu oli vähän ontuva, mikäli laulunpätkä pelaajalla rimmasi, siinä ei ollut järkeä, ja jos se sitten ei rimmannut vaan oli vaan "hauska" tarinanpätkä kuullosti se ennemminkin rytmitajuttoman tollon räpiltä. Ja miksi se jakson nimi pitää tunkea pelien nimiin? Vedetään esineistä, treffit hatusta, kuullostavat vaan tyhmältä. Mutta kehitystä tapahtuu. Suosittelen.

Ja sitten jotain ihan muuta.

Tänään varsinkin, kun koko päivä on sää ollut sateinen ja harmaa, on tehnyt mieli piirrellä ja kirjoitella, kun ei viitsisi koko aikaa istua koneella. Vähän pääsinkin jo luonnosteluun saakka, mutta piirtely jäi siihen, enkä ole kirjoittanut juurikaan yhtään mitään. Ongelma on että ajatus lentää niin vauhdilla, ettei sitä mitenkään saa vangittua paperille tai näytölle samaa tahtia, ja jotenkin mulle on vaikeeta tehä asioita jos joutuu junnaamaan että saa asiat ylös. Kaikki uudet ajatukset ehtii unohtaa siinä kun kirjottaa edellisiä ylös. Siksi tykkäänkin suunnitella kyllä kaikkea mutta toteuttaminen jää aina vähän niin ja näin.

Piirtämisessä taasen häiritsee se miten kuva päässä ei välity kynän kautta paperille, en ole niin hyvä kuin haluaisin olla, turhaudun ja lopetan. Voisin tietysti jatkaa ja kehittyä siinä samalla, niin että kohta olisin sillä tasolla, että mikä vaan päähän pälkähtää, niin sen sitten kohta näkee edessään just semmosena.

Eli lähinnä itseluottamus, laiskuun ja saamattomuus vaivaa luomistyötä.

Häiritteekö se lukemisessa jos on puhekieltä tekstissä paljon? Jotenkin tuntuu hassulta kirjoittaa kaikki vokaalit joka väliin ja jättää konsonantteja poie, mutta yhtälailla omituista on kirjottaa mun tai sun minun ja sinun sijaan, vaikka nämä puhekielen ilmaisut tuleekin luonnostaan. Ne vaan pistää silmään. Yritänpäs vastedes pysyä kirjakielessä ellei toisin mainita.

Ja näköjään tuo blogi tekee taas katoamistemppua minulle, kun Chrome ei taaskaan löydä sitä. Sama juttu joku aika sitten, kaikki muu toimii paitsi itse blogin katselu. Omituisin asia on, että muut näkevät blogini, mutta minä en. Tai sitten tämä kaikki on jotain koneella kolmetoista tuntia -houreita. Kuka tietää?

Nyt siis leikitään että näen blogin, niin siinä häiritsee tällä hetkellä sen tavanomaisuus. Olisi kiva saada jotain omaa sinne enemmän, mutta en tiedä mikä väri sopii persoonaan tms. mikä tausta ja semmosia. Otan vinkkejä/ohjeita vastaan jos niitä joltain heruu.

Minulla taitaa olla introvertin "oireita". No, ehkä piirteitä on kivemmin sanottu mutta kun en haluaisi olla introvertti. 

Miten voi lopettaa sillai "näkemiin", kun tässähän minä kirjoitan ja muut lukee, niin ei sitä voi oikein sanoa kirjoittelemisiin (ellei kommentointia lasketa) eikä juuri lukemisiinkään, kun minähän sen lukemisen kirjoitan.

Elämän pieniä ihmeitä.

Ööh.. Hei hei.

Vedetään hatusta, Whose idea was it anyway?

Kyseessä on siis suomalaisen improvisaatiosarja "Vedetään hatusta" arvostelu, jonka ensimmäinen esitys lähetettiin viime lauantaina. Ohjelman idea on, että neljä pelaajaa suorittavat improvisaatioon perustuvia pelejä jotka juontaja heille antaa yleisön avustuksella. He saavat pisteitäkin, joilla ei tosin ole mitään väliä ja voittajan päättääkin juontaja oman mieltymyksensä mukaan.

Asiaan:

Olin kuullut sarjan nimen vain kerran ennen lauantain pilottijaksoa, eikä se ihme olekaan, kirjoitusten painaessa päälle ei viihdeteollisuus ole juuri saanut jalansijaa elämässäni viime aikoina. Olin siis ohjelman aikana ahkerasti lukemassa huoneessani Facebook -päivityksiä, kun kuulin olohuoneesta tutunoloista surinaa. Olen näet seurannut alkuperäistä Whose line is it anyway? ohjelmaa, johon Vedetään hatusta perustuu, jo usean vuoden ajan ja summerin ääni alkoi herättää mielenkiintoni. Arvelin asian kuitenkin olevan vain yhteensattumaa ja paneuduinkin jälleen tutkimaan mitä ystäväni ovat viime aikoina puuhastelleet. Myöhemmin ohjelman viimeisen numeron, irlantilaisen juomalaulun tuttu lallattelu sai minut ryntäämään olohuoneeseen tarkistamaan epäilyni oikeiksi ja ikäväkseni huomasinkin, että niin studio kuin pelitkin olivat kuin suoraan alkuperäisestä sarjasta.

Ja sekös minua masensi. Alkuperäinen USA:ssa ja Isossa Britanniassa esitetty sarja on eittämättä yksi parhaista sarjoista jota olen koskaan seurannut, ja pelkäsin että saamme jälleen seurata jotain Putouksen kaltaista typeryyttä uudelleen, tosin tällä kertaa ohjelma ei vain olisi huono, vaan se myös raiskaisi lempiohjelmani siinä samalla. En juuri nauti suomalaisesta nykykomediasta jostain itsellenikin kummasta syystä, se ei vaan sytytä samalla tavalla kuin ulkomainen vastineensa.

Mutta sitten ajattelin antaa ohjelmalle mahdollisuuden, olisihan se mukava saada kotimainenkin versio tästä klassikosta, kunhan olisi hyvä. Katsoinkin ohjelman kokonaisuudessaan Maikkarin nettisivuilta maanantaina ja päätinkin sitten samantien arvostella ohjelman kun kerran vahvoja mielipiteitä asiasta löytyy.

Whose line=WL
Vedetään hatusta=VH


Pelit: 


Sattuipa kerran että: Kaikki neljä pelaajaa improvisoivat tarinan sana kerrallaan. Tuttu peli monille koulusta ja leireiltä eikä sinällään varsin haasteellinen peli mutta hyvä alkuverryttely pelaajille.


Dubbaus: (Dubbing) Pelaajat dubbaavat vanhasta elokuvasta otettua mykistettyä pätkää luoden omat absurdit juonikuvionsa. Pelaajien tarina ei juuri loogisuudellaan tai järjellään ollut mitenkään erikoinen, hauskahan se oli vaikka tarina saikin hieman lennokkaita, ei niin järkeviä käänteitä.

Huoh...

Vedetään kamoista: (Props) Pelaajat jakautuvat pareihin ja heille annetaan esineitä joille heidän tulee keksiä mahdollisimman monta eri käyttötarkoitusta. WL:essä esineet olivat usein hyvinkin erikoisia omituisuuksia, joten oli sääli että pelaajille VH:ssa annettiin arkiset puutarhatyökalut joista sitten piti väen vängällä kehittää kaikkea hauskaa. Ja hauskojahan ne olivatkin osa, muutama klisee mahtui mukaan ja muutama ei niin hauskakin kömmähdys sinne pääsi lipsahtamaan, mutta annetaan armon käydä oikeudesta, onhan kyseessä ensimmäinen lähetys.

Jos ymmärrät mitä tarkoitan: (If you know what I mean) Tarkoituksena tunkea kohtaukseen mahdollisimman monta kaksimielistä ilmaisua kuin mahdollista. Hyvin onnistunut peli joka sai hymyn nousemaan kasvoilleni useammankin kerran ja varsinkin lopetus oli yllättävän hauska. Toki muutama tökerökin lausahdus sinne mahtui mutta kokonaisuutena yksi jakson parhaista peleistä. Ainut mikä pelissä varsin rasitti oli joka lauseen jälkeen toistuva "jos ymmärrätte mitä tarkoitan.", jotenkin tällainen kirjasuomi pisti korvaan, enkä nyt tiedä johtuiko tämä savolaisuudestani vai mistä. Ilmaisun vaihtaminen välillä olisi ollut poikaa ja tuskin ainakaan haitannut peliä.

Maalaus: Kuuluisa maalaus, josta hahmojen kasvot on poistettu, jonka aukkoihin pelaajien piti työntää päänsä ja improvisoida kohtaus. Pelin alku oli sujuva ja hauskakin, kunnes pelaajat alkoivat heitellä satunnaisia  kommentteja maalauksesta ja asettivat vastapelurinsa vaikeaan tilanteeseen tämän kehitellessä asiasta jotain järkevää sanottavaa. Tätä, kuten useita muitakin pelejä vaivasi puheen epänormaali katkonaisuus, keskustelu vaikutti keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä.

Maailman huonoin: (worlds worst) Pelissä on tarkoitus keksiä maailman huonoimpia esimerkkejä annetusta aiheesta. Tämä peli olikin mielestäni jakson rimanalitus. Ensinnäkin aihe oli surkeasti valittu, maailman huonoin onnettomuus. Onnettomuudet yleensäkin ovat huono juttu eikä niistä juuri saa juttua irti minkä huomasikin tauoista pelaajien välillä. Peli kaatui huonoon toteutukseen. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Erikoisten kekkerit: (party quirks) Kolmelle pelaajista annetaan omituiset persoonallisuudet ja he osallistuvat vuorollaan neljännen pelaajan järjestämään "juhlaan". Huumorin kannalta peli toimii aina, sillä vaikka pelaajien eläytyminen usein hyvinkin outoon roolihahmoon ei välttämättä toimisikaan niin ainakin neljännen pelaajan epätoivoiset arvausyritykset saavat aikaan huvitusta katsojissa. Ensimmäsen vieraan henkilöllisyys selvisi hyvin nopeasti ja vastaus tulikin pilkulleen oikein. Se hieman kummastutti, mutta kai kyseessä oli vain hyvin onnekas arvaus. Hauskin persoonallisuus oli "5 sekuntia elinaikaa" joka ryntäili juomassa viinaksia ja suuteli naisia minkä kerkesi ennen pikaista kuolemaansa. "Ootsä kampela?" kuului lopullinen arvaus. Jakson eittämättä onnistunein peli.

Irlantilainen juomalaulu: (Irish drinking song) Kaikki neljä pelaajaa improvisoivat laulaen kukin säkeen irlantilaisesta juomalaulusta jonka aiheen katsomo antaa. Suomen kielestä johtuen tämä osuus on hankala alkuperäiseen englanninkieliseen versioon verrattuna, mutta pelaajat selviytyivät siitäkin ihan kiitettävästi, vaikka loppu menikin vähän plörinäksi. 

Lopputekstien luku: Ohjelman periaatteellinen voittaja lukee lopputekstit jollain hauskalla tavalla. En ikinä ole pitänyt tästä osuudesta WL:ssä enkä pitänyt nytkään. Aku Ankka -imitaatio oli tosin ihan hyvä.

Pelaajat ja juontaja:

En ryhdy purkamaan joka pelaajan suoritusta erikseen, tulee muuten ihan liika pituutta tekstiin eikä sitä kukaan  viitsi lukea. Pitää muistaa että kyseessä on ensimmäinen jakso, eikä kaikilla pelaajista ole hirveästi kokemusta improvisaatiosta. Luultavasti suoritukset paranevat kauden myötä, tai tietystihän ne paranevat, kun kokemusta saadaan lisää. Kullakin pelaajalla oli omat vahvuutensa tietyissä peleissä, eikä kukaan juuri noussut toisten yli suorituksellaan. Juontaja otti hieman päähän. En taaskaan tiedä että mikä siinä niin ärsytti mutta jotenkin sellainen selvä esitys otti päähän. Mielestäni hänen ja kaikkien muidenkin pitäisi ottaa rennommin eikä yrittämällä yrittää tehdä samaa ohjelmaa kuin ulkomailla. 

Yleisesti:

Olin aluksi hyvin skeptinen ohjelman suhteen enkä oikein uskonut/toivonut että siitä tulisi yhtään mitään. Nyt kuitenkin toivon, että ohjelmaa jatketaan ja pelaajien improvisaatiokyvyt ja keskinäinen kemia paranevat ajan myötä, siinä samalla myös ohjelman laatu ja hauskuus paranee.

Pitkään halusin että Suomen TV kanavat ostaisivat oikeudet esittää Whose line is is anyway:tä  mutta sarjan suomentaminen on hyvin hankalaa ja aikaavievää lukuisten sanaleikkien ja kultturisidonnaisten vitsien takia. Mukava että päätettiin tehdä ihan oma kotimainen versio. Alku on aina kivinen mutta siitä se sitten helpottaa. Toivottavasti.

Yhteenveto: Aluksi epäilin, osittain olin oikeassa, ohjelma ei juuri kaksinen, toivon parannusta tulevaisuudessa, lykkyä kaikille ohjelman henkilöille.

Alun taival

Tässä sitä taas nähtiin miten monin eri tavoin voi laistaa lukemisesta ilman sen kummempia tunnontuskia. Perusta blogi joka ei tunnu niin turhalta kuin jonkin typerän facebook-pelin pelaaminen, vaikkakin ei tästäkään juuri ole mitään hyötyä kokeisiin lukemisessa. Ellen nyt sitten alaa suoltaa ruotsinkielistä terveystiedon faktatietoa jostain mieleni syövereistä, mikä on harmittavan epätodennäköistä. Mutta heti kun tämä blogin perustaminen on ohi ei se enää kaiverra mieltäni ja voin palata lukemisen pariin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ideahan tähän lähti siitä että kun kaverit edellä niin minä perässä. Tai yhteinen projektihan se oli mutta nämä sitten tekivät jokainen omansa ja ajattelin että minäkin sellaisen tarvitsen etten sitte ole joukkion ernu ainakaan yhtään sen enempää kuin olen nyt. Mutta heistä ja siitä ja tästä enemmän sitten tulevaisuudessa mikäli näen sen tarpeelliseksi.

Ja kun kertas tämä on uusi juttu vielä tämän postauksen aikana, niin mitä luultavammin muutoksia tapahtuu jonkin aikaa ennenkuin lopulliseen tyyliin päädytään. Tai sitten ei, tottumuskysymys.

Harmittavaa tässä asiassa on se, että blogin elinennuste ei ole pitkä. Luonteeseeni kun kuuluu olla hyvin kiinnostunut asioista aina jonkin aikaa mutta sitten kiinnostus joko lopahtaa tai siirtyy jonkin uuden asian puoleen. Jonkinasteinen ADHD tapaus, vain viiveellä.

Mutta nyt lupaan että postaukset eivät tule päättymään, niiden aikaväli voi vain hieman venähtää aika-ajoin.

Tämä saatta jopa toimia ihan oikeasti.