Keskiyön kirjoitukset

Oletteko koskaan kuullet kenenkään aloittavan keskustelua seuraavanlaisesti: "Sinä varmaat luitkin siitä minun elämänkerrasta, että..."? Tänään pääsin kuulemaan tällaisen lausahduksen taiteilijavieraamme suusta. Pohjustukseksi kaikille jotka eivät asiasta tiedä, äitini majoitti rautalampelaisen (vai onko se rautalampilaisen) taitelijattaren, Piken, kotiimme täksi yöksi, kun hän huomenna esitelmöi jotain koululla. Ihan lahjakas tyyppi, mutta lähinnä olen pitänyt häntä hieman "omalaatuisena", mutta tuon lausahduksen jälkeen tajusin, että hän on ihan oikeasti "kuuluisuus." Ei mikään Johhny Deppin kaltainen maailmanvalloittaja, mutta kuuluisuus kuitenkin. Kuka nyt kirjoittaisi elämänkerran tavallisesta kadun tallaajasta? Ei kukaan koska ketään ei kiinnosta.

Sainkin sitten iltasella seurata miten hän kiersi ympäri taloa ja ihaile lähes kaikkea mitä hänen tielleen osui. "Onpas hieno ja esteettinen ratkaisu tämä vino nurkkaus tässä, ja tämä ikkuna..." Juurikin tällaista. Mutta ei siitä sen enempää.

Koeviikko ei juuri paina edellisviikkojen ponnistusten jäljiltä, vaikka sen lyllä pitäisikin. Varsinkin tuleva matematiikan koe, sillä en ole tänä vuonna oppinut kirjaimellisesti yhtään mitään. Taitaa mennä uusintaa se het samantien. 

Äitillä on syntymäpäivät tänään ja iskä tapansa mukaan osti elektroniikkaa. Ei hirveän romanttista, mutta käytännöllistä, en tosin tiedä ketä iskä etupäässä ajattelee näillä hankinnoillaan. Äitienpäivänä läppäri, nyt järkkäri. Ja heti teki minunkin mieli päästä sillä leikkimään, kuvaa kuitenkin niin kuvia kuin videotakin HD tarkkuudella. Mutta ehkä on reilua antaa äitin leikkiä sillä aikansa ja "lainata" sitä sitten.

Ja loppukevennykseksi töppäilyä liikenteessä. Päivemmällä sammui pitkästä aikaa auto, vieläpä keskelle risteystä (tai no, oltiin jo toisella kaistalla poikittain), käännyin tielle, kun huomasin auton tulevan oikealta, ja jotenkin tuli joku katkos, ja ajattelin että ehdin ihan hyvin, kunnes muistin että ei enää ollakkaan taajamassa, ja auto lähestyy kahdeksaakymppiä. Jarrutus ja auton sammutus, ja vielä kaveri kyydissä. 

Toinen ei niinkään moka, mutta muuten vaan typeryys: Minä en kertakaikkiaan saa iskän auton ovia lukkoon manuaalisesti avaimella. Aina tähän päivään saakka olen käyttänyt sitä avaimen kauko-ohjausta, mutta sitten kun pesin ne hupparin taskussa niin eihänhän ne enää toimi. Ajoin auton koulun parkkiin ja ajattelin että täällä on kuiteskin iltasella jotain huligaaneja liikkeellä niin päätin sitten lukita ovet. Varttia myöhemmin totesin että kertoimet tässä pelissä on 1:75 ja sitten kun vihdoin ovet oli lukossa olin jo puoli tuntia myöhässä.

Siitähän se sitten riemu syntyikin kun piti saada ovet vielä auki. 

Olis kiva laittaa joku kuva piristämään muuten niin ankeaa tekstiä, mutta säästetään ne sitte siihen kun pääsen vauhtiin uuden järkkärin kanssa ;)