Vedetään hatusta, Whose idea was it anyway?

Kyseessä on siis suomalaisen improvisaatiosarja "Vedetään hatusta" arvostelu, jonka ensimmäinen esitys lähetettiin viime lauantaina. Ohjelman idea on, että neljä pelaajaa suorittavat improvisaatioon perustuvia pelejä jotka juontaja heille antaa yleisön avustuksella. He saavat pisteitäkin, joilla ei tosin ole mitään väliä ja voittajan päättääkin juontaja oman mieltymyksensä mukaan.

Asiaan:

Olin kuullut sarjan nimen vain kerran ennen lauantain pilottijaksoa, eikä se ihme olekaan, kirjoitusten painaessa päälle ei viihdeteollisuus ole juuri saanut jalansijaa elämässäni viime aikoina. Olin siis ohjelman aikana ahkerasti lukemassa huoneessani Facebook -päivityksiä, kun kuulin olohuoneesta tutunoloista surinaa. Olen näet seurannut alkuperäistä Whose line is it anyway? ohjelmaa, johon Vedetään hatusta perustuu, jo usean vuoden ajan ja summerin ääni alkoi herättää mielenkiintoni. Arvelin asian kuitenkin olevan vain yhteensattumaa ja paneuduinkin jälleen tutkimaan mitä ystäväni ovat viime aikoina puuhastelleet. Myöhemmin ohjelman viimeisen numeron, irlantilaisen juomalaulun tuttu lallattelu sai minut ryntäämään olohuoneeseen tarkistamaan epäilyni oikeiksi ja ikäväkseni huomasinkin, että niin studio kuin pelitkin olivat kuin suoraan alkuperäisestä sarjasta.

Ja sekös minua masensi. Alkuperäinen USA:ssa ja Isossa Britanniassa esitetty sarja on eittämättä yksi parhaista sarjoista jota olen koskaan seurannut, ja pelkäsin että saamme jälleen seurata jotain Putouksen kaltaista typeryyttä uudelleen, tosin tällä kertaa ohjelma ei vain olisi huono, vaan se myös raiskaisi lempiohjelmani siinä samalla. En juuri nauti suomalaisesta nykykomediasta jostain itsellenikin kummasta syystä, se ei vaan sytytä samalla tavalla kuin ulkomainen vastineensa.

Mutta sitten ajattelin antaa ohjelmalle mahdollisuuden, olisihan se mukava saada kotimainenkin versio tästä klassikosta, kunhan olisi hyvä. Katsoinkin ohjelman kokonaisuudessaan Maikkarin nettisivuilta maanantaina ja päätinkin sitten samantien arvostella ohjelman kun kerran vahvoja mielipiteitä asiasta löytyy.

Whose line=WL
Vedetään hatusta=VH


Pelit: 


Sattuipa kerran että: Kaikki neljä pelaajaa improvisoivat tarinan sana kerrallaan. Tuttu peli monille koulusta ja leireiltä eikä sinällään varsin haasteellinen peli mutta hyvä alkuverryttely pelaajille.


Dubbaus: (Dubbing) Pelaajat dubbaavat vanhasta elokuvasta otettua mykistettyä pätkää luoden omat absurdit juonikuvionsa. Pelaajien tarina ei juuri loogisuudellaan tai järjellään ollut mitenkään erikoinen, hauskahan se oli vaikka tarina saikin hieman lennokkaita, ei niin järkeviä käänteitä.

Huoh...

Vedetään kamoista: (Props) Pelaajat jakautuvat pareihin ja heille annetaan esineitä joille heidän tulee keksiä mahdollisimman monta eri käyttötarkoitusta. WL:essä esineet olivat usein hyvinkin erikoisia omituisuuksia, joten oli sääli että pelaajille VH:ssa annettiin arkiset puutarhatyökalut joista sitten piti väen vängällä kehittää kaikkea hauskaa. Ja hauskojahan ne olivatkin osa, muutama klisee mahtui mukaan ja muutama ei niin hauskakin kömmähdys sinne pääsi lipsahtamaan, mutta annetaan armon käydä oikeudesta, onhan kyseessä ensimmäinen lähetys.

Jos ymmärrät mitä tarkoitan: (If you know what I mean) Tarkoituksena tunkea kohtaukseen mahdollisimman monta kaksimielistä ilmaisua kuin mahdollista. Hyvin onnistunut peli joka sai hymyn nousemaan kasvoilleni useammankin kerran ja varsinkin lopetus oli yllättävän hauska. Toki muutama tökerökin lausahdus sinne mahtui mutta kokonaisuutena yksi jakson parhaista peleistä. Ainut mikä pelissä varsin rasitti oli joka lauseen jälkeen toistuva "jos ymmärrätte mitä tarkoitan.", jotenkin tällainen kirjasuomi pisti korvaan, enkä nyt tiedä johtuiko tämä savolaisuudestani vai mistä. Ilmaisun vaihtaminen välillä olisi ollut poikaa ja tuskin ainakaan haitannut peliä.

Maalaus: Kuuluisa maalaus, josta hahmojen kasvot on poistettu, jonka aukkoihin pelaajien piti työntää päänsä ja improvisoida kohtaus. Pelin alku oli sujuva ja hauskakin, kunnes pelaajat alkoivat heitellä satunnaisia  kommentteja maalauksesta ja asettivat vastapelurinsa vaikeaan tilanteeseen tämän kehitellessä asiasta jotain järkevää sanottavaa. Tätä, kuten useita muitakin pelejä vaivasi puheen epänormaali katkonaisuus, keskustelu vaikutti keinotekoiselta ja väkisin väännetyltä.

Maailman huonoin: (worlds worst) Pelissä on tarkoitus keksiä maailman huonoimpia esimerkkejä annetusta aiheesta. Tämä peli olikin mielestäni jakson rimanalitus. Ensinnäkin aihe oli surkeasti valittu, maailman huonoin onnettomuus. Onnettomuudet yleensäkin ovat huono juttu eikä niistä juuri saa juttua irti minkä huomasikin tauoista pelaajien välillä. Peli kaatui huonoon toteutukseen. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Erikoisten kekkerit: (party quirks) Kolmelle pelaajista annetaan omituiset persoonallisuudet ja he osallistuvat vuorollaan neljännen pelaajan järjestämään "juhlaan". Huumorin kannalta peli toimii aina, sillä vaikka pelaajien eläytyminen usein hyvinkin outoon roolihahmoon ei välttämättä toimisikaan niin ainakin neljännen pelaajan epätoivoiset arvausyritykset saavat aikaan huvitusta katsojissa. Ensimmäsen vieraan henkilöllisyys selvisi hyvin nopeasti ja vastaus tulikin pilkulleen oikein. Se hieman kummastutti, mutta kai kyseessä oli vain hyvin onnekas arvaus. Hauskin persoonallisuus oli "5 sekuntia elinaikaa" joka ryntäili juomassa viinaksia ja suuteli naisia minkä kerkesi ennen pikaista kuolemaansa. "Ootsä kampela?" kuului lopullinen arvaus. Jakson eittämättä onnistunein peli.

Irlantilainen juomalaulu: (Irish drinking song) Kaikki neljä pelaajaa improvisoivat laulaen kukin säkeen irlantilaisesta juomalaulusta jonka aiheen katsomo antaa. Suomen kielestä johtuen tämä osuus on hankala alkuperäiseen englanninkieliseen versioon verrattuna, mutta pelaajat selviytyivät siitäkin ihan kiitettävästi, vaikka loppu menikin vähän plörinäksi. 

Lopputekstien luku: Ohjelman periaatteellinen voittaja lukee lopputekstit jollain hauskalla tavalla. En ikinä ole pitänyt tästä osuudesta WL:ssä enkä pitänyt nytkään. Aku Ankka -imitaatio oli tosin ihan hyvä.

Pelaajat ja juontaja:

En ryhdy purkamaan joka pelaajan suoritusta erikseen, tulee muuten ihan liika pituutta tekstiin eikä sitä kukaan  viitsi lukea. Pitää muistaa että kyseessä on ensimmäinen jakso, eikä kaikilla pelaajista ole hirveästi kokemusta improvisaatiosta. Luultavasti suoritukset paranevat kauden myötä, tai tietystihän ne paranevat, kun kokemusta saadaan lisää. Kullakin pelaajalla oli omat vahvuutensa tietyissä peleissä, eikä kukaan juuri noussut toisten yli suorituksellaan. Juontaja otti hieman päähän. En taaskaan tiedä että mikä siinä niin ärsytti mutta jotenkin sellainen selvä esitys otti päähän. Mielestäni hänen ja kaikkien muidenkin pitäisi ottaa rennommin eikä yrittämällä yrittää tehdä samaa ohjelmaa kuin ulkomailla. 

Yleisesti:

Olin aluksi hyvin skeptinen ohjelman suhteen enkä oikein uskonut/toivonut että siitä tulisi yhtään mitään. Nyt kuitenkin toivon, että ohjelmaa jatketaan ja pelaajien improvisaatiokyvyt ja keskinäinen kemia paranevat ajan myötä, siinä samalla myös ohjelman laatu ja hauskuus paranee.

Pitkään halusin että Suomen TV kanavat ostaisivat oikeudet esittää Whose line is is anyway:tä  mutta sarjan suomentaminen on hyvin hankalaa ja aikaavievää lukuisten sanaleikkien ja kultturisidonnaisten vitsien takia. Mukava että päätettiin tehdä ihan oma kotimainen versio. Alku on aina kivinen mutta siitä se sitten helpottaa. Toivottavasti.

Yhteenveto: Aluksi epäilin, osittain olin oikeassa, ohjelma ei juuri kaksinen, toivon parannusta tulevaisuudessa, lykkyä kaikille ohjelman henkilöille.