Vielä vedellään, luomisen tuska.

Lyhyt kappale alkuun, jotta teksti kokonaisuudessansa näyttää tasapainoiselta, sisällöllisesti tämä alkuhöpötys ei juuri anna mitään tekstille, mutta esteettisyys ennen kaikkea, kuten vanha kotitaloudenopettajani tapasi sanoa.

Asiaan:

Katsoin tuossa hetki sitten tämän Vedetään hatusta -sarjan kakkosjakson ja voin sanoa että ihan hauska ohjelma. Ei vielä yllä alkuperäisen tasolle mutta suomalaiseksi ohjelmaksi ihan hyvä. Vielä oli vähän hakusessa hommat, varsinkin rivilaulu oli vähän ontuva, mikäli laulunpätkä pelaajalla rimmasi, siinä ei ollut järkeä, ja jos se sitten ei rimmannut vaan oli vaan "hauska" tarinanpätkä kuullosti se ennemminkin rytmitajuttoman tollon räpiltä. Ja miksi se jakson nimi pitää tunkea pelien nimiin? Vedetään esineistä, treffit hatusta, kuullostavat vaan tyhmältä. Mutta kehitystä tapahtuu. Suosittelen.

Ja sitten jotain ihan muuta.

Tänään varsinkin, kun koko päivä on sää ollut sateinen ja harmaa, on tehnyt mieli piirrellä ja kirjoitella, kun ei viitsisi koko aikaa istua koneella. Vähän pääsinkin jo luonnosteluun saakka, mutta piirtely jäi siihen, enkä ole kirjoittanut juurikaan yhtään mitään. Ongelma on että ajatus lentää niin vauhdilla, ettei sitä mitenkään saa vangittua paperille tai näytölle samaa tahtia, ja jotenkin mulle on vaikeeta tehä asioita jos joutuu junnaamaan että saa asiat ylös. Kaikki uudet ajatukset ehtii unohtaa siinä kun kirjottaa edellisiä ylös. Siksi tykkäänkin suunnitella kyllä kaikkea mutta toteuttaminen jää aina vähän niin ja näin.

Piirtämisessä taasen häiritsee se miten kuva päässä ei välity kynän kautta paperille, en ole niin hyvä kuin haluaisin olla, turhaudun ja lopetan. Voisin tietysti jatkaa ja kehittyä siinä samalla, niin että kohta olisin sillä tasolla, että mikä vaan päähän pälkähtää, niin sen sitten kohta näkee edessään just semmosena.

Eli lähinnä itseluottamus, laiskuun ja saamattomuus vaivaa luomistyötä.

Häiritteekö se lukemisessa jos on puhekieltä tekstissä paljon? Jotenkin tuntuu hassulta kirjoittaa kaikki vokaalit joka väliin ja jättää konsonantteja poie, mutta yhtälailla omituista on kirjottaa mun tai sun minun ja sinun sijaan, vaikka nämä puhekielen ilmaisut tuleekin luonnostaan. Ne vaan pistää silmään. Yritänpäs vastedes pysyä kirjakielessä ellei toisin mainita.

Ja näköjään tuo blogi tekee taas katoamistemppua minulle, kun Chrome ei taaskaan löydä sitä. Sama juttu joku aika sitten, kaikki muu toimii paitsi itse blogin katselu. Omituisin asia on, että muut näkevät blogini, mutta minä en. Tai sitten tämä kaikki on jotain koneella kolmetoista tuntia -houreita. Kuka tietää?

Nyt siis leikitään että näen blogin, niin siinä häiritsee tällä hetkellä sen tavanomaisuus. Olisi kiva saada jotain omaa sinne enemmän, mutta en tiedä mikä väri sopii persoonaan tms. mikä tausta ja semmosia. Otan vinkkejä/ohjeita vastaan jos niitä joltain heruu.

Minulla taitaa olla introvertin "oireita". No, ehkä piirteitä on kivemmin sanottu mutta kun en haluaisi olla introvertti. 

Miten voi lopettaa sillai "näkemiin", kun tässähän minä kirjoitan ja muut lukee, niin ei sitä voi oikein sanoa kirjoittelemisiin (ellei kommentointia lasketa) eikä juuri lukemisiinkään, kun minähän sen lukemisen kirjoitan.

Elämän pieniä ihmeitä.

Ööh.. Hei hei.