Huomenna ja tänään

Ohhoh, en taaskaan julkaissut tekstiä vaan painoin vain tallennusnappulaa. Tai kenties netti oli taas poikki silloin kun painoin julkaisunappulaa. Ei, muistan kristallinkirkkaasti, että ruutun tuli se "Tekstisi julkaisu onnistui" tai jotain sinnepäin.

Niin, huomenna lähette mistä kyytiin? Lähden siinä puol kaheksan maissa liikkeelle, mutten tiedä, että ehitäänkö me pysähtyä syömässä siinä jossain välissä jos lähetään siihen aikaan. Tuo maps näyttää että sinne ajaa siinä ja siinä ajassa, mutta eihän siihen voi aina luottaa.

Tulin eilen kotiin ja äiti oli semmosten vahaliuskojen kanssa keittiön pöydän ääressä pyyhkimässä sillä ihmeen jälkihoitoainelappusella jalkojaan. "Mittees jalkoja vahailet?" Kysyin. Äiti tuijottaa hetken hölmistyneenä ja kysyy sitten: "Mistä sää tiesit, minä en oo koskaan nähnyt tällasia ennen tätä?" .... "Noh, meillä on se blogi ja jos sinne unohtaa kirjottaa niin saa rangaistuksen ja viime kerralla, *Nostan jalan pöydälle ja käärin lahetta* kun kävin siellä Jennillä niin tämä tapahtui." "Ooho."

Eipä muuta tähän hätään.

Kaksi haavaa ja hauki

Ohhoh. Oi voi voi. Taas meni yksi päivä, jolloin en mihinkään kirjoittanut. Ajatushärö. Kirjoittelin tänne kyllä eilen, mutten saanut aikaiseksi kuin otsikon, sillä netti tökki niin maan perusteellisesti, etten voinut jatkaa, vaan päätin siirtyä pöytäkoneelle joka olikin varattu. Jälkeenpäin sain tietää netin hitauden johtuvan siitä, että Tatu oli lataamassa jotain eikä rajoittanut latausnopeutta. Nyt hieman vituttaa.

Noh, eilen kävin kuitenkin kalassa. Ks. otsikko lisätietoja varten.

Tänään juuri hetki sitten tilasin tällaisen kameran:

Olen tutkiskellut asiaa puolin ja toisin netissä ja alan eri lehdistä ja päädyin siihen tulokseen että tämä ko. kamera on oiva kompromissi.  Samsung WB600 on nimi.

Sitten jos nyt tosissaan olette lähdössä mukaan silloin maanantaina, niin lähtö on siinä puoli kahdeksan maissa. tai joskus silloin. Tai sillon mää lähären kotoa matkaan. Niin ja iskä just tuossa lupasi antavansa navigaattorin lainaan sille reissulle. Jei.

Eipä muuta

Lakkiaiset lähenee

Tämä aihe ilmenee monella eri tavalla taloudessamme tällä hetkellä. Ilmiselvin asia on äitin jatkuva hössötys siivoamisen ja kaikkien osallistumisen tärkeydestä. Toinen ehkä jopa hieman häiritsevä asia on tämä ilmiö:

Äiti on alkanu tehdä kaikille meidän kodin poikapatsaille ylioppilaslakkeja. Vaikuttaa hieman pakkomielteiseltä ellen tietäisi ettei hän sitä kuitenkaan luultavasti ole. Mutta tämmöstä on alkanu tapahtumaan täällä viime aikoina.

Tää on äitin ittetekemä nukke jollain nukkekurssilla. Sillä on mielestäni hieman pöhöttyneet kasvot mutta se on muuten ihan hieno.









Eipä tällä kertaa muuta.

Roadkill

Olin ajelemassa kotiinpäin kun yhtäkkiä kuovi loikkasi tielle. En ehtinyt suorittaa minkäänlaista väistömanoveeriä tai oikeastaan en uskaltanut sellaista suorittaa, sillä olin mutkassa ja väistäminen olisi johtanut väistämättä ojaanajoon. Osuin siihen ja katsoessani taustapeilistä näin, että se juoksi ympäri tietä kuin päätön kana ja sitten kaatui. Eli ei se välttämättä kuollut, muttei se voinut hyvinkään.

Nyyh, se oli ensimmäiseni. Onneksi noin pieni.

Toisekseen viime aikoina porukka on vaan toivotellu onnea, jolloin minä aina vain pysähdyn ja jään tuijottamaan heitä. Hetken päästä tajuan, että kyse on ylioppilaaksi pääsemisestä. Mää en vaan ikinä oikein osaa yhdistää ylioppilaisuutta juhlimisen kanssa. Ei se ikinä tuntunu semmoselta asialta, jonka saavuttaminen olisi juhlistettava asia, se on aina ollut asia joka vain käydään läpi ja jatketaan eteenpäin. Tai jotain.

Eipä muuta.

Aamun turhuutta

Havahduin herätyskellon ääneen seitsemän maissa mutten löytänyt yhtä ainutta hyvää syytä nousta sängystä, kun työtkin alkaa vasta 12 maissa. Jäin sitten makaamaan.

En oo pitkään aikaan ollut niin rentoutuneen onnellinen pelkästä sängyssä makoilusta mutta tänään oli mukava vain köllöttää peiton alla ja miettiä asioita.

Ainut syy miksi päätin nousta sängystä oli se, että ajattelin ajan loppuvan kesken, etten ehdi käydä netissä, hiodella omat hommani ja tehdä jotain kototyötä. Nyt 20 minuuttia myöhemmin huomaan ettei minulla ole enää mitään tekemistä, tein kaiken mitä aioinkin ja enemmän. Ennen minulla sentään oli kyky tuhlata suuria määriä aikaa koneella, mutta se on hävinnyt jonnekkin.

Nyt vaan odottelen hiljakseen että pittää lähteä liikenteeseen.

Eipä muuta.

Moonday

X-men 2 tulee TV:stä. Se on hieno elokuva.

Ostan kameran tässä ylihuomenna tai huomenna. Ylihuomenna Jyväskylästä, tai huomenna netistä Uskon kuitenkin edeltävään, kun tykkään kuitenkin tutustua asioihin ensiksi ihan itse ennen ostopäätöstä. Semmonen suht perus digikamera, jolla saa hyvää videokuvaa, niin sitten voin tehdä sen rangaistuksen, jos saan jotenkin muokattua ne jotenkin jossakin. Ja voin lisätä enemmän kuvia tännekin, jos niitä sitten olisi enemmänkin.

Huomenna on aamupäivä vapaa ja ylihuomenna iltapäivä ja ensiviikolla ei hommia ollenkaan, olen iloinen.

Eipä muuta nyt, yritän keskittyä juoneen, johon olen syventynyt viimeksi vuosia sitten.

Täällä taas vaikkea siitä olekkaan kuin hetki kun viimeksi kirjoitin. Kait.

Kesä ja se, ettei omista omaa toimivaa konetta ovat tehokkaita asioita tietokoneriippuvuuden poistamiseen.

Toisaalta moni muukin asia mitä normaalisti teen tietokoneella jää tekemättä. Tämäkin.

Toisaalta syynä on se, että lähdin perjantaina töiden jälkeen Tervonsalmeen Tatun ja Akin kanssa isoisleirille, oltiin siellä yötä, lähettiin eilen sieltä kesken pois jotta ehtisimme Suonenjoelle katsomaan Pirates of the Caribbean: On stranger tidesin, ajoimme sieltä takaisin kotiin, tai minä ajoin, muuta oli kyydissä ja jatkoimme juhlimalla Sohvin syntymäpäiviä Huuskosten, Korhosten ja yllättäen myös Marin ja hänen lastensa kanssa.

Niin että siksi en ole oikeastaan ehtinyt istahtaa koneen ääreen viimeiseen 50 tuntiin tai jotain sinnepäin.

Mitähän kaikkea kertoisin viikonlopusta? Paljon on tapahtunut enkä edes kaikkea muista. Tänään kävin kirkossakin. En vapaaehtoisesti. Hyvä luoja kun sitä meidän fordia on pelottavaa ajaa. On jo tottunu ajamaan tuolla pikku räppänällä, niin tuntui kuin olisi jotain sotalaivaa yrittäny ohjastaa kun perheautolla ajeli. Se on niin isokin.

Onnekseni tajusin, että pääsykokeet on maanantaina ja perjantaina, eli en jääkkään Tampereelle koko viikoksi vaan ajelen ees taas. Mitä hyvää siinä on? Saan ajella yksikseni rauhassa ja sain viikon vapaata töistä tämän takia. Kuvittelin siis että olen siellä Tampereella koko sen ajan ja sain vapaata, mutta nyt olenkin sitten kotona ja vapaalla suuren osan ajasta.

Perjantaina onkin se pääsykoe ja kuuden maissa kuulemma ne jotkin harjoitukset joissa kokeilemme niiden lakkien asettelemista päähän. Jaana kertoi tämän asian minulle ikäänkuin olisin siitä jo tiennyt ja hämmästyi kun sitten en jutusta tiennytkään halaistua sanaa. Eli mää joudun kaahaamaan toiselta puolelta Suomea että ehdin tänne takaisin lakkia asettelemaan.

Ja vielä viimeiseksi ilouutinen joka ei tosin koske teitä mutta minua kylläkin, Sini on ilmeisesti lopettanut isoiskoulutuksen. Tai se ei ainakaan ole kuulemma tulossa riparille eikä sitä ole muutenkaan niissä hommissa vähään aikaan näkynyt.

Eipä muuta vaikka kyllähän juttua riittäisikin.

Be pessimistic

Hunted tulee TV:stä ja en malta olla katsomatta sitä. Voi mennä hetki että saan tämän tehtyä. Käytännössä se tapahtuu mainostaukojen aikana. Jos silloinkaan.

Soooooo good.

Eli tässä teille hyvä elämänfilosofia: Pessimismi. Ei semmonen liian pessimistinen asenne vaan semmonen hyvälaatuinen. Jos ei koskaan odota asioiden menevän niinkuin pitää, on pieninkin positiivinen asiajuhlimisen arvoinen. Etkä koskaan pety. Pitää vain pitää se tasapainossa, mikä on vaikeaa. Pessimismi ryöppyää yli aina silloin tällöin, mutta sitten täytyy vain katsoa asiaa objektiivisesti ja ajatella rationaalisesti.

Se on mukava tapa elää. Aina välillä.

Eipä muuta, leffa vie mennessään

ah ja voih

Voi itku ja hampaiden kiristys. Nyt on taas semmonen outo olo ikäänkuin jokin olisi pielessä, mutten saa päähäni että mikä. Jokin kalvaa ja syvältä. Muitakin asioita on, mitkä juuri nyt pistää mielen matalaksi jopa niin, että tekisi vain mieli mennä nukkumaan ja unohtaa asiat.

Loppukevennykseksi lastenvahtimisvinkkejä: Elä joudu vahdittavien lapsien toimesta aittaan lukkojen taakse.

Eipä muuta

Kovasti kirjoittelen, kivaa.

Koin katkaisuhoidon. Kovin kylmää, kun koillistuuli käy kaulan kääntöpuolelle.

Kakaroiden kaitseminen kerrasaan kamalaa. Kohdeltiin kirjoittajaa kaltoin, kaikki kiljui.

Kohta kaadun koisimaan, kuorsaus kuuluu kammarista.

It's been a long time.

En nyt sitten pahemmin kirjoitellut viikonloppuna syystä tai toisesta, mutta nyt jatketaan vanhalla linjalla. Eihän siitä viime postauksesta niin kauaa ole, mutta otsikko on Portal 2 lainaus. Nerd derp.

Suunnittelin eilen illalla, että aloitan huomenna videoimaan, mutta aamulla olin toisissa aatoksissa, kun tuntui taas semmoselta päivältä ettei mikään oikein jaksa innostaa. Sama tunne jatkui töissä, missä en kerrassaan jaksanut Sampon typeryyksiä ja Elli oli kärttynen kun perseeseen ammuttu karhu. Sitten iltapäivällä kaikki muuttui ja olo oli jo vähän parempi ja päätin sitten kuvata noiden pienten touhua ja muuta. Sitten lähin kotiinpäin tulemaan kun satoi pirusti, höpöttelin siinä aikani ja sitten tajusin että kamera oli pois päältä. Höpöttelin uudestaan ja sitten päätin siirtää koko juttua kun aika ei enää riittänyt mihinkään. Ehkä huomenna, ehkä ei.


Huomenna on parturi vihdoin viimein ja sitä kovin odotan. Lähinnä sitä, ettei tarvitse aina heilutella päätä että näkis jotain. Ja sitä, ettei hiukset "hypi" päässä kun on koiran kanssa lenkillä, se tuntuu ja melko varmasti myös näyttää typerältä.

Nyt hieman kaduttaa etten ottanut koko jalkaa paljaaksi kun alkuun pääsin. Tai ainakin vähän tarkastellut tuota lopputulosta ennenkuin lopetin. Nyt on tommonen tuuman pitunen alue nilkan ja säären välissä, mikä on aivan karvan peitossa, sitä seuraa pitkä karvaton aro jonka jälkeen karvaisuus jatkuu jälleen. Semmonen karvanilkkarengas. Se näyttää todella typerältä.

Se kalju läntti jalassani oli muuten semmonen omituisen punaläiskäinen koko eilisen illan. Olin hieman huolestunut, mutta nyt se on jo normaali.

Tajusin vielä tuossa että pitäisi ehkä aloittaa pääskokeisiin lukeminen jo pikkuhiljaa, kun en haluaisi jättää sitä viime tingaan niinkuin normaalisti. Kuitenkin kolme kirjaa joista kaksi englanniksi. Tosin teillä luultavasti enemmän luettavaa joten en sen pahemmin valita työn suuruudesta, mutta minulla on semmonen laiska luonne.

Eipä muuta. Kone kasaan, kutrit kompostiin ja elämä raiteille.

Seesteisyys

Ohhoh. Se on poissa. En muista tarkkaan mitä hävisi mutta hävisi kuitenkin.

Huomasin kävellessäni tuossa joku päivä sitten miten olinkaan kaivannut lehtien havinaa. Se on jotenkin hirveän rauhoittava ääni ja nyt sen ensi kertaa tiedostan. Harmi, kun tuo kevät tulee niin nopeasti ja yhtäkkiä. Lehdet ja ruoho vaan puskee ilmoille hirveetä vauhtia ettei sitä ehdi edes tajuta. Kaunis vuodenaika kerrassaan tämä kevät.

Äiti oli jo päättänyt vastan tehdä hiirenkorvaisesta koivupuusta. Tultiin saunaan tyttöjen jälkeen ja lauteet oli käytännössä semmosen lehti- ja puusilpun peitossa. Vastantynkä lepäsi puukopassa. Voi sitä raukkaparka puuta joka joutui jälleen saunan uhriksi.

Alkaa olla valoisampaa kaikin puolin. Päivät on pitempiä ja asiat alkaa järjestäytyä mielekkäällä tavalla.

Eipä muuta

Dun dun daa

Dragonball multiverse on hieno sarjakuva ja keskitän täyden kapasiteettini siihen loppuillaksi.

Hei hei <3

10.5.2011

Olin töissä ja sitten siell ja kaiken siihen mennessä tapahtuneen kertoilinkin jo.

Sit kun tulin kotiin ei täällä ollutkaan saunaa ja se harmitti. Söin sitten eilistä iskän tuomaa pitsaa mitä sattu löytymään jääkaapista, sen jälkeen ruisleivän, muistin että jätin eilen tuoremehun viilenemään pakastimeen ja unohdin sen sinne. Nyt se oli sitten hieman jäässä.

Katoin ja pelasin portal kakkosta. Olin koneella. Siin kai kaikki tänään ja olen kovin väsynyt

Eipä muuta

Kyl oli meinaan kuuma päivä tänään. Tais olla eka päivä kun lämpötilat nousi yli normaalin huoneenlämpötilan. Muutenkin hiostava keli jostain syystä.

Niin ja Tatu on retardi. Oispa mulla monituhansinen joukko joka lukis tätä, niin tälläkin olisi suurempi impakti. Vois käskeä niitä spämmäämään Tatua sydämensä kyllyydestä tai jotain semmosta. Te kun niinku tiedätte sen Tatun olemuksen, mutta muut ei. Se oli tavallistakin rasittavampi äsken, mutta nyt ihan ok.

Jotakin sain kuitenkin aikaiseksi, mutta koska tämä on muutenkin niin epätarkka teksti tähän mennessä en sitä yhtään tarkenna.

Eipä muuta tänään.

Fotograaffia

No, eihän se ihan mennyt niin kuin aluksi suunnittelin. Liikaa oksistoa, joten piti tyytyä tällaiseen lintuperspetktiiviin:

Eli tuli eilen mieleen miten voisi tulla törkeen hieno kuva talosta ja maisemista, jos kiipeäisin noihin korkeisiin pihakuusiimme ja sen sieltä napsaisisin. Mutta liikaa oksia ja en uskaltanut kiivetä ylemmäs, vaikken ollutkaan kuin varmaan puolipuussa.

Otin kuvan myös meiän leikkimökistä, koska se oli yksi niistä harvoista asioista joista sai kuvan siellä oksien tungoksessa.

Eipä muuta tähän hätään.

Voi kun tuolla netissä kaikki muuttaa niin minunkin tekis mieli. Pitäs vaan jaksaa odottaa pari vuotta :(

Tajusin muuten että mullahan on ne kahet pääsykokeet Tampereella eri aikoihin, enkä nyt tiedä mitä tehdä niiden kanssa. Tuntuu tyhmältä ajaa ees taas sinne yhen kokeen takia kahtena päivänä, mutten oikeestaan tiedä mitä tekisin siellä sen pari päivää, tai missä olisin sen pari päivää.

Eipä muuta lisättävää mitä en olisi tuonne toisaalle jo lisännyt.

Eipä muuta

Some men just want to watch the world burn

Huomio: Aina kun olen pitkiä aikoja yksin ajatusteni kanssa, ts. kotona ja töissä ilman sen kummempaa kosketusta "nykynuorisoon" päädyn aina lopulta ajattelemaan miten perseestä elämä tuppaa aina olemaan ja miten oma elämä on sekaisin kuin haminan kaupunki.

Kun taas olen kontaktissa nykynuorisoon tai kouluelämään ajatukset kulkee sen ympärillä miten hemmetin rasittavia ja ymmärtämättömiä ihmiset oikeasti onkaan. Sitten suunnittelen aina kaikennäköisiä ratkaisuja, ehkä turhan radikaaleja mutta toimivia, joilla hoitaisin nämä rasitukset pois tieltä. 

Huolestuttavaa on, että olen yleensä paljon iloisempi jälkimmäisessä olotilassa. Tai ei huolestuttavaa, mukavempihan se aina on ajatella muiden typeryyttä kuin omaansa, mutta silti, välillä tuntuu että minusta olisi joksikin mafiapomoksi ajatusten kulkemisen vuoksi.

Eipä muuta :)

The night is darkest before the dawn

Tuon lainauksen voimin jaksan jatkaa raatamista. Onhan se kaikki kuitenkin hienon suunnitelman toteuttamiseen.

Edellisessä tai jossakin merkinnässä mainitsin jotain siitä, että yritän luoda negatiivista kuvaa työnantajistani jotta jotain olisi helpompi tehdä, mutta miten voit edes yrittää vihata ihmisiä, jotka kokoontuvat yhteen ja laulavat paljon onnea vaan ennenkuin päivä on edes ehtinyt alkaa. No, Elli oli ihan pihalla mitä tapahtui mutta se osallistui hytkymällä laulun tahtiin.

Ei kai muuta tähän hätään.

Niin ja tajusin, että englantilainen filologia on melko varmasti äärimmäisen tylsää ja ei minulle sopivaa. En yksinkertaisesti välitä tietää mitä osaa suustani käytän kun sanon jonkin äänteen tietyllä murteella tiettyyn aikaan ihmiskunnan historiassa. Kummia valaistuksia sitä kokee kun yrittää lukea pääsykoekirjaa Tomi traktorin pauhatessa taustalla.

Eipä muuta

Tick tock on the clock....

Kello 7:32. Havahdun sängyssä kännykän värinään ja ihmettelen mistä on kyse kun kuitenkin laitoin hälytyksen jo pois päältä kolme varttia sitten kun se ensimmäisen kerran soi. "Voisitko tulla hieman aikaisemmin esim 8:15 kun pitäisi viedä auto huoltoon." Lähettää Antti. Olisi kai pitänyt herätä jo silloin varttia vaille seittemän mutta kun aikaa oli ja mikäs siinä maatessa.

Eli vajaa vartti aikaa tehdä aamutoimet ja muu sen sellainen. Piti jättää netissä pyörähtäminen pois kokonaan kuten moni muukin asia.

Sitten kun pääsen sinne pyytelevät anteeksi kun unohtivat eilen sanoa jne. Sitten sanovat että tulevat kolmelta takaisin, että pääsen sitten vähän aikasemmin kotiin. Maanantaina ja tiistaina olin pitkästi yli neljän vielä siellä joten olin ihan tyytyväinen ja aloittelin lasten päivää.

Kello 15:56. Suvaitsivat saapua paikalle. Tunti myöhemmin kuin lupasivat. Kyselevät miten meni päivä ja käyttäytykö ne kunnolla ja sitä rataa. Samat sabluunavastaukset kuin aina ennenkin ja pois ja vähän äkkiä kanssa.

Luultavasti voin lypsää vapaapäivän tai ainakin lyhyemmän päivän huomenna tai perjantaina tämänpäiväisen johdosta. Ottaa päähän tommonen ettei voi pitää mistään kellonajoista kiinni. Enkä nyt ylireagoi, monasti aikasemminkin olen kysyny että pääsisinkö tyyliin puoli tuntia aikasemmin lähtemään kun pitäisi hakea Tatu tk:lta tai ehtiä käymään koululla kun siellä vielä porukkaa olisi ja kirjaimellisesti aina on pitänyt soitella perään tai käydä huikkaamassa yläkertaan että pitäis jo lähteä pikkuhiljaa.

Huaaah.

Eipä muuta.

Ramasee

Ei mulla kestä pää koko kesää jos pitää noita lapsia vahtia. Ei yksinkertaisesti kestä, se menee rikki ja sitten ei ole kivaa. Ei millään pahalla niitä lapsia tai niiden porukoita kohtaan, en vain ole sellainen ihminen joka jaksaa vahtia lapsia jatkuvasti

Taidan muuten ryhtyä timpuriksi tai muuksi käsityöläiseksi. Onkohan semmosia ammattikorkeakouluvaihtoehtoja olemassa, semmosia mitkä vois kiinnostaa. Pittääpä ottaa selvää.

Päiät pyöriny portalin ympärillä nyt. En oo muuta tehny, kun menny töihin, käyny Laikun kanssa lenkillä ja sitten nauttinut portalia eri tavoin.

Eipä muuta monotoniseen elämääni tällä kertaa.

Confused

Olin juuri sopusuhtaisen onnellinen, nyt vain hieman hämmentynyt. Typerä tulli.

Päästiin Tatun kanssa Portal 2 läpi ja voin sanoa että hieno peli.

Piiitkä päivä töissä tänään mutten menettänyt hermojani. Ehkä hieman jossain välissä mutta muuten olin ihan kivasti.

Siinä pääpiirteissään kaikki mitä tänään tapahtui

Eipä muuta

Samaa rataa

No enpäs sitten muistanut enää illalla kirjoittaa kun vieraita pukkasi lähes välittömästi kotiinpaluun jälkeen eikä heistä päässyt eroon ennenkuin oli jo myöhäinen ulta ja nukkumaan teki jo mieli.

Kirjoitin kuitenkin eilen lyhyesti koska en toissapäivänä kirjoittanut, joten onko sillä nyt mitään väliä jos tästäkään ottaa selvää.

Mää rupesin teidän Lappilähdön takia haaveilemaan ja suunnittelemaan jos jonkinmoista retkeä ja seikkailua ja nyt potuttaa kun olen vain kotona.

Sitä sanotaan, että ei pitäis siirtää asioita eteenpäin ja miten sitä ei ole mitään hyvää syytä olla lähtemättä jos haluaa, mutta kyllä musta tuntuu että jotain seurauksia olisi, jos nyt lähtisin vaan jonnekin ilmottamatta sen suuremmin kenellekkään. Mistä Tulilat saa lapsenvahin maanantaiksi? Mullon synttäritkin ens viikolla. Lakkiaisetkin puskeen kohta päälle puhumattakaan koulun päättäjäisjuhlan touhuista.

Tokihan mää voisin lähteä, mutta en sitten oikeestaan kehtais tulla hetkeen kotiin takasin.

Toinen asia mitä oon huomannut on, että aina kun olen tällai tylsistyneenä kotona joko ilman konetta tai vain kyllästynyt istumaan koneella mun tekis mieli lähteä jonnekkin mutten tiedä minnekkä. Vaan lähteä ajelemaan huvin vuoksi. Sitten taasen kun olen jossain menossa kaipaan kotiin kamalasti. Melko typerää eikö? Ehkä mun pitäs tehä jonkinlainen matkailurutiini, koska tuntuu ettei se ole koti-ikävää vaan rutiini-ikävää. Riparileireilläkin muistan, että eka ilta on semmonen "Mitä ihmettä mää taas teen täällä, inhoan koko porukkaa ja haluan kotiin" -fiilis, mutta kuhan pääsee siihen rytmiin en edes muista millasta oli kotona.

Eipä muuta tänään, on paljon tärkeää tekemistä.