No enpäs sitten muistanut enää illalla kirjoittaa kun vieraita pukkasi lähes välittömästi kotiinpaluun jälkeen eikä heistä päässyt eroon ennenkuin oli jo myöhäinen ulta ja nukkumaan teki jo mieli.
Kirjoitin kuitenkin eilen lyhyesti koska en toissapäivänä kirjoittanut, joten onko sillä nyt mitään väliä jos tästäkään ottaa selvää.
Mää rupesin teidän Lappilähdön takia haaveilemaan ja suunnittelemaan jos jonkinmoista retkeä ja seikkailua ja nyt potuttaa kun olen vain kotona.
Sitä sanotaan, että ei pitäis siirtää asioita eteenpäin ja miten sitä ei ole mitään hyvää syytä olla lähtemättä jos haluaa, mutta kyllä musta tuntuu että jotain seurauksia olisi, jos nyt lähtisin vaan jonnekin ilmottamatta sen suuremmin kenellekkään. Mistä Tulilat saa lapsenvahin maanantaiksi? Mullon synttäritkin ens viikolla. Lakkiaisetkin puskeen kohta päälle puhumattakaan koulun päättäjäisjuhlan touhuista.
Tokihan mää voisin lähteä, mutta en sitten oikeestaan kehtais tulla hetkeen kotiin takasin.
Toinen asia mitä oon huomannut on, että aina kun olen tällai tylsistyneenä kotona joko ilman konetta tai vain kyllästynyt istumaan koneella mun tekis mieli lähteä jonnekkin mutten tiedä minnekkä. Vaan lähteä ajelemaan huvin vuoksi. Sitten taasen kun olen jossain menossa kaipaan kotiin kamalasti. Melko typerää eikö? Ehkä mun pitäs tehä jonkinlainen matkailurutiini, koska tuntuu ettei se ole koti-ikävää vaan rutiini-ikävää. Riparileireilläkin muistan, että eka ilta on semmonen "Mitä ihmettä mää taas teen täällä, inhoan koko porukkaa ja haluan kotiin" -fiilis, mutta kuhan pääsee siihen rytmiin en edes muista millasta oli kotona.
Eipä muuta tänään, on paljon tärkeää tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti