Havahduin herätyskellon ääneen seitsemän maissa mutten löytänyt yhtä ainutta hyvää syytä nousta sängystä, kun työtkin alkaa vasta 12 maissa. Jäin sitten makaamaan.
En oo pitkään aikaan ollut niin rentoutuneen onnellinen pelkästä sängyssä makoilusta mutta tänään oli mukava vain köllöttää peiton alla ja miettiä asioita.
Ainut syy miksi päätin nousta sängystä oli se, että ajattelin ajan loppuvan kesken, etten ehdi käydä netissä, hiodella omat hommani ja tehdä jotain kototyötä. Nyt 20 minuuttia myöhemmin huomaan ettei minulla ole enää mitään tekemistä, tein kaiken mitä aioinkin ja enemmän. Ennen minulla sentään oli kyky tuhlata suuria määriä aikaa koneella, mutta se on hävinnyt jonnekkin.
Nyt vaan odottelen hiljakseen että pittää lähteä liikenteeseen.
Eipä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti