Kun taas olen kontaktissa nykynuorisoon tai kouluelämään ajatukset kulkee sen ympärillä miten hemmetin rasittavia ja ymmärtämättömiä ihmiset oikeasti onkaan. Sitten suunnittelen aina kaikennäköisiä ratkaisuja, ehkä turhan radikaaleja mutta toimivia, joilla hoitaisin nämä rasitukset pois tieltä.
Huolestuttavaa on, että olen yleensä paljon iloisempi jälkimmäisessä olotilassa. Tai ei huolestuttavaa, mukavempihan se aina on ajatella muiden typeryyttä kuin omaansa, mutta silti, välillä tuntuu että minusta olisi joksikin mafiapomoksi ajatusten kulkemisen vuoksi.
Eipä muuta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti