Olin ajelemassa kotiinpäin kun yhtäkkiä kuovi loikkasi tielle. En ehtinyt suorittaa minkäänlaista väistömanoveeriä tai oikeastaan en uskaltanut sellaista suorittaa, sillä olin mutkassa ja väistäminen olisi johtanut väistämättä ojaanajoon. Osuin siihen ja katsoessani taustapeilistä näin, että se juoksi ympäri tietä kuin päätön kana ja sitten kaatui. Eli ei se välttämättä kuollut, muttei se voinut hyvinkään.
Nyyh, se oli ensimmäiseni. Onneksi noin pieni.
Toisekseen viime aikoina porukka on vaan toivotellu onnea, jolloin minä aina vain pysähdyn ja jään tuijottamaan heitä. Hetken päästä tajuan, että kyse on ylioppilaaksi pääsemisestä. Mää en vaan ikinä oikein osaa yhdistää ylioppilaisuutta juhlimisen kanssa. Ei se ikinä tuntunu semmoselta asialta, jonka saavuttaminen olisi juhlistettava asia, se on aina ollut asia joka vain käydään läpi ja jatketaan eteenpäin. Tai jotain.
Eipä muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti