Ohhoh. Se on poissa. En muista tarkkaan mitä hävisi mutta hävisi kuitenkin.
Huomasin kävellessäni tuossa joku päivä sitten miten olinkaan kaivannut lehtien havinaa. Se on jotenkin hirveän rauhoittava ääni ja nyt sen ensi kertaa tiedostan. Harmi, kun tuo kevät tulee niin nopeasti ja yhtäkkiä. Lehdet ja ruoho vaan puskee ilmoille hirveetä vauhtia ettei sitä ehdi edes tajuta. Kaunis vuodenaika kerrassaan tämä kevät.
Äiti oli jo päättänyt vastan tehdä hiirenkorvaisesta koivupuusta. Tultiin saunaan tyttöjen jälkeen ja lauteet oli käytännössä semmosen lehti- ja puusilpun peitossa. Vastantynkä lepäsi puukopassa. Voi sitä raukkaparka puuta joka joutui jälleen saunan uhriksi.
Alkaa olla valoisampaa kaikin puolin. Päivät on pitempiä ja asiat alkaa järjestäytyä mielekkäällä tavalla.
Eipä muuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti