Lomanalun lumilinna

Äitillä on nyt ollut tällä viikolla semmonen buumi päällä, että koulun pitää syödä jotain lämmintä kunnon ruokaa. Se ei ole normaalia meillä, mikä on sinällään kyllä harmi, sillä hyvä tapahan se on, mutta ongelma on ruoat itsessään. Maanantaina oli ihan kalakiusausta, mikälie sen nimi nyt virallisesti onkaan, tai vaihtoehtoisesti porkkanalaatikkoa. (lue: lohiperunalaatikkoa, jossa perunat ei kypsiä, ja veistä porkkanalaatikkoa). Tiistaina joko kahden edellisen tähteitä, tai chili con carnen tähteitä koulusta, joita äiti aina kantaa kotiin. Suuri protesti tästä chili con carnesta meidän toimesta. Tänään tulin kotiin ja ilahduin, kun äiti sanoi että tekee risottoa. Menin siihen hellalle, haistoin ja kysyin "Onko tämä tehty sen chili con carnen jämille?" Äiti näytti semmoselta lapselta joka on just tehny jotain tuhmaa ja jäänyt kiinni sanoen "no... .... ....joo." Kaikesta huolimatta se oli hyvää.

En nyt tiedä miksi jaoin tuon äskeisen, se vaan tuli mieleen.

Sitten, Iitun perhana tuli taas meille. Heti kun huomasin hänen läsnäolonsa, lähdin hiihtämään. Hiihdin Ahvenisen koululle, missä Joonas ja Jere ja myöhemmin muitakin oli luistelemassa. Päätin sitten vihdoinkin kaivaa sen yhden lumiläjän majaksi, ja aloinkin töihin. Kaksi tuntia sitä kaivelin. Ihan oikeesti kaks tuntia, aika vaan lensi kun pitkästä aikaa pääsi mönkimään lumihangessa lapion varressa. Ongelma vaan oli että pitäs kotiin ehtiä saunomaan ja piti sitten lähteä keskeneräisen majan luota poies. Ihan hirvee kotimatka pimeydessä, ja kun vihdoin pääsin kotiin huimasi heikotti ja päässä surisi. Ja sitten saunaan, mikä oli mahtava kokemus kaiken sen ulkonaolon jälkeen kunnes pääsin ulos ja oli hirviä nälkä ja päässä surisi kovempaa ja sen sellaista. Nyt on ihan mukava olo kun syötyä sai.

Eipä mulla kait muuta. Kyllä minä tätä yhä lomaksi kutsun enkä pitkäksi viikonlopuksi.

Tässä vielä kuva kaksoiselämästäni:

 Melko jaarittelua tällä kertaa.

Kysymys, jos teidän pitäisi nimetä vihreä tiikeri, minkä nimen sille antaisitte?