Sivut

torstai 13. tammikuuta 2011

Yksin kotona?

Saavuin tyhjään taloon. Ovi kotona oli lukossa. Odotin hetken kokeiltuani ovenkahvaa josko Vilma tulisi avaamaan kun tiesin että se ei ollut lähtenyt Jyväskylään muiden kanssa kun koulu loppu tunnin myöhemmin kuin muilla, mutta tunnin ennen minua. Ketään ei kuulunut, joten kaivelin avaimet taskusta, avasin oven ja odotin että Laikku ryntää pukuhuoneesta toivottamaan tervetulleeksi. Ketään ei kuulunut, mutta Vilman huoneen ovi oli kiinni joten ajattelin että Laikku oli Vilman seurana siellä. Vein tavarani huoneeseeni ja menin keittiöön kaivelemaan jääkaapista jotain syötävää. Syön, luen päivän lehdet vähän tarkempaan kuin koulussa ja jään pöytään istumaan miettien mitä teen loppupäivästä. Se tunne mikä ihmiselle tulee kun kuvittelee olevansa yksin mutta ei voi vaan olla varma. Vilma oli ollut todella hiljaa, mutta olin kuulevinani välillä jotain kahinaa sen huoneesta oven takaa. Kun kävelin sitä meidänhuoneen ja keittiön väliä asian jos toisenkin perässä pysähyin pari kertaa kuuntelemaan josko se jotain metelöisi siellä. Jotakin sieltä kuului aina välillä. Mutta kun en ollut varma, enkä kehannut kurkistaa ovesta sisään etten keskeytä jotain tai vaikuta typerältä. Ei siellä ollut edes valoja päällä vaikka alkoi hämärtää. Oli ihan pakko kurkistaa sisään. Ei voi koskaan oleilla kuin olisi yksin ellei ole ihan varma. Pienikin epäilys jonkun läsnäolosta saa kurkkimaan sänkyjen alle ja ovien taakse. Ei siellä Vilman huoneessa ketään ollut. Olo oli huojentunut, kun vihdoin olin varma ettei kotona ollut ketään, mutta samalla mietin mitä ihmeen ääniä sieltä sitten oli kuulunut. Laitoin sitten luistimet ja mailan lähtökuntoon, jos iskä olis tullu aikaste kotiin ja oisin ehtinyt luistelemaan ennen harjoituksia. Menin ulos kolaamaan pihaa eikä iskää kuulunut ennenkun oli sitten pakko sen tullessa lähteä suoraan kylälle asemaa kohti. Kummasti piristää päivää olla asemalla kuuntelemassa kun Jani ja Petri heittää läppää kaikesta ja kaikista osallistuen samalla siihen vähän itsekin. Uskomatonta miten tylsältä tällainen teksti näyttää kun ei mitään kappalejakoa tee, pelkkää tylsää putkimaista tekstiä. Jaksoitteko tänne asti lukea? Enpä usko.
Vastedes merkintöihin tulee enemmän kuvia ja vaihtelua muutenkin. Sen lupaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti