Pyhä sylvi ja lempo soikoon!

Useaan otteeseen olen pohdiskellut mitä tai ketä ovat pyhä sylvi ja lempo. Nyt Beowulfia kattellessa tuli mieleen etsiä hieman lisää tietoa näistä  Ja kyllähän sitä löytyikin.

Pyhä sylvi on ilmeisesti vain sanonta. Molemmissa sanoissa oleva y sointuu hyvin yhteen ja niihin aikoihin kun tämä sanonta iskostui kansan sanavarastoon oli Sylvi hyvin yleinen naisten nimi. Pieni pettymys, olisin oikeasti halunnut löytää jonkin kielitieteenlaitoksen artikkelin jossa kerrotaan pyhä sylvin olleen joku keittiöliesien ja pannujen pyhimys, mutta menkööt.

Lempo taasen on vanhan suomalaisen muinaisuskonnon pyhän tulen jumala, jota rinnastetaan paholaiseen nykykristinuskossa. Hän myös kuljetti polttoaudatut toiselle puolelle, sulatti rautaa ja pronssia aseisiin ja työkaluihin, pyhitti viljelysmaan (kaskiviljely) ja kaikkea muuta, hyvin olennainen osa muinaista suomalaista kulttuuria. Oli myös rakkauden jumala, tulinen rakkaus, lempi. Sanontana käytettiin aluksi rituaaleissa käytettyjen liekkien nostattamiseksi, myöhemmin siirtyi muuten vain kiroukseksi.

Tällainen tietoisku tänään

Bost

Aivan näin alkajaisiksi sanon, että ei, en kirjoita siitä mistälie perhetapahtumasta kylällä tätä enempää, sillä en siellä itse ollut. Olin luistelemassa koko päivän, tai no, kävin saunomassa ja istumassa iltaa Toikkasilla kun Korhosetkin sattuivat paikalle.

Emmi aliarvioit kirjoitusajankohtani, eikä aavistanut että lukisin hänen blogitekstinsä ensiksi, tai sitten aavisti muttei välittänyt.

Elikkäs ei juuri ole mitään kerrottavaa tästä päivästä, muuta kuin se, että jalkaan sattuu kun siihen osui kiekko. Enkä ole mitään ajatellutkaan kirjoittaa kuten Elinan kanssa tuli todettua äskettäin. Varmaan eka kerta muuten että ihan keskusteltiin tuon gallerian chätin kautta muutenkin kuin vaan sovitaan jotain juttuja. Sitä se teettää se, ettei enää koulussa nähdä.

Ainiin, piti kertoa mitä eilen tapahtui, no lähinnä yksi hauska asia tapahtui, olin menossa tankkaamaan autoa ABC:lle ja siinä oli joku vanhempi pariskunta. Kumman kauan meni rouvalla maksaa ja kohta se jo totesikin, ettei tämä anna minun ostaa bensaa ja mies ärähtää jotain. Pyysi minua kokeilemaan, enkä minäkään siitä mitään saanut, joten todettiin vaan että pittää mennä Teboilille tankkaamaan. No nousin sitten autoon ja yhtäkkiä Hyppönen ilmestyy jostain juosten kohti. Tulee ikkunan luo ja kysyy saisiko kyytiä kotiin. No enhän minä ossaa sanoa ei, eikä mulla ollut kiire kuitenkaan. Ajettiin sitä sitten kohti sonkaria ja Hyppönen ojentaa 85 senttiä rahaa ja pihaan päästyään lupaa, että muistaa minua iltasukouksessaan. Kyllä tuli siunattu olo iltasella sit. Sit se meni istumaan rappusille, kun sillä ei kuulemma ollut avaimia kotiinsa. Lähdin pois.

Siinä se oli, anteeksi taas

To do:

-Osta uusi lompakko, vanhasta alkaa olla jo kulmat niin rispaantuneet, että raha ropisee ulos itsestään

-Lue kokeisiin. Daa

-Päätä mihin haet keväällä

-Siivoa pöytä, kirjahylly ja kaappi maanantaina

-Muista, että sinulla onkin englannin suullinen tentti maanantaina etkä välttämättä ehdikään siivota pöytää,      kirjahyllyä ja kaappia

-Jatka siivoamista tiistaina

-Osta se pirun auto

-Käy pankissa hoitamassa nettipankkitunnukset jälleen käyttökuntoon ja keskustele lainasta, mikäli on tarpeen

-Lue I am number four loppuun ja hehkuta sitä kavereille

-Kerro mitä tänään tapahtui

-Ota selvää oscareista

-Anna vierastilille oikeus asennuksien suorittamiseen

-Laske rahajutut kuiteista

-Hanki elämä

Aika lentää

Minä en, mutta ei kukaan muukaan ilman koneellista apua.


Herramundee kun kello on jo noin paljon. Toisaalta olihan minulla iltapäivästä kiirettä, mutta aamupäivä oli tuskallisen tekemätön, mutta eihän siitä kirjoittaminen kovinkaan mielenkiintoista olisi ollut. Tosin ei varmaan tämäkään mitään kutkuttavinta tekstiä ole ja olisihan sitä voinut keksiä jotain kivaa mutta enpä keksinyt ja siinä sipuli.


"Tarzan on isänmaallinen." -Sampo, 4v.


Sen toisen nimi on Sampo, mutta toisen, sen tytön nimeä en taaskaan muista. Voi minua reikäpäätä. Tänään taas niitä kahta hieman kaitsin ja sain kaksikymppiä. Sieltä suoraan Kid's Action nightiin, jossa kaitsin kahtasataa lasta, enkä saanut mitään.


I am number four on kyllä kutkuttavan hyvä kirja, pitkästä aikaa jotain oikein hyvää luettavaa. Jos ei lasketa sitä All my friends are superheroes, se oli myös tajuttoman oivaltava ja hyvä, vaikka alussa hieman sekopäinen olikin.


Ei muuta
Kylläpäs on, mutta huomaatteko, jos tähän tällailla kirjoitan. Sanokaa Muikku jos huomaatte.

Sama pää kesät talvet

Enköhän heti, kun olin tuon toisen tekstin saanut valmiiksi ja pohdin mistä tänne kirjoitan, muistanut, että onhan minulla muutama ihan hienokin kuva kännykällä. Tai no pari. Kaksi. Tässä ne ovat:

Tässä on se hieno Woody-legopatsas, joka minun oli aivan pakko kuvata, mikä ilmeisesti herätti hieman kränää kanssaolijoissani

Ja tässon se hieno kattokruunu siitä kauppakeskuksen käytävästä, jonka alla istuskeltiin ja katottiin kun joku kahjo kekkuloi  keskenänsä koko kansan kyyläyksen katveessa.

Noin, hieno kuvakollaasi ja päivän työt on tehty. Öitä vaan ja kauniita unia.

Apua apua, kymmenen minuuttia tätä päivää jäljellä, niin paljon kerrottavaa mutta niin vähän aikaa. Minua väsyttää ja paikkoja särkee joten tämä saa olla tässä vähän aikaa ja palaan asiaan kenties tarinoiden ja kuvien muodossa.

Hätävarateksti

Nyt kirjoitan tällaisen lyhyenlännän tekstinpätkän, kun tiistaina Ruotsissa seikkailemme, enkä usko että siellä nettiin oikeastaan pääsemme, joten tässäpä tämä siihen tyytykää, parempaa ette saa, ellen nettikahvilaa löydä tai vastaavaa.

Meillä on luultavasti mukavaa Ruotsissa, tai sitten meidät on raiskattu.

I require an automobile

Nyt katkesi kamelin selkä, viimeinen pisara, vika tikki, jaaaa.. siinä se, en keksi enempää.

Mutta asiahan on niin että en yksinkertaisesti kestä elää ilman omaa autoa. Tai toimivia autoja, mikä on kyllä aika paljon vaadittu tällä kelillä mutta ei kuitenkaan. Ei siinä mitään että eilen ei lähtenyt auto käyntiin aamulla, ihan normaalia tiettyyn rajaan asti, eikä noille oikeen voi mitään. Paitti jos auto on reistaillu jo muutaman viikon niin ehkä asialle pitäisi tehdä jotain, mutta iskä luultavasti tietää mitä tekee. (Pst! se oli sarkasmia).

Ja tänään taas, olin mukamas menossa luistelemaan autolla, mutta kysessäni iskältä että saanko ottaa auton lainaan sanoi se vaan, että tuskin se käyntiin lähtee. Siinä vaiheessa jo heiman vitutti. Mutta sitten äiti tuli kotiin juuri parahiksi fordilla, ja olin sitten sillä lähdössä mutta iskä sanoo että heittää minut koululle luistelemaan, koska haluaa käynnistää sen meidän pösön sillä meidän fordilla. Kysyin sitten että eikö se voi tehdä sitä nyt samantien ja minä lähden sen jälkeen luistelemaan. Eihän se nyt käy. Parasta asiassa oli, että lupasin Mikaelille ja Joonakselle, että haen ne. Sanoin senkin iskälle ja se sanoi jotain, että kyllä minä nyt sen verran osaan autoa ajaa että voin hakea nekin. Ja siinähän se sitten oli. Viimeinen tikki.

Jotenkin ottaa itsetuntoon se, että olen kuitenkin 18 vuotta ja silti iskä vie luistelemaan ja se, että olen niin naurettavan riippuvainen jostain romusta, jonka käynnistäminen on arpapeliä nykyään. Enkä siis yksinkertaisesti kestä ajatusta siitä, että olen täällä kotirouvana päivästä toiseen vailla kulkupeliä. Nyt se on mennyt siihen vaiheeseen että auto on hankittava, tai menee henki.

Aamupäivän angst

8:43
Tilanne on nyt tämä. Teoriassa minun pitäisi olla Suonenjoen paloasemalla kuuntelemassa oppituntia paineilmalaitteiden käytöstö ja huollosta, mutta käytännössä olen olohuoneen sohvalla kirjoittamassa blogiini.

Heti lähti kaikki menemään päin hevonpersettä, kun en samantien noussut sängystä kellon soidessa vaan jäin makaamaan mukamas "hetkeksi" kunnes kello oli jo puoli seitsemän eli minulla oli vartti aikaa tehdä kaikki aamujutut ja saada iskä hereille. No se onnistui ihan sujuvasti, mutta iskä vain tokaisi että auto tuskin lähtee käyntiiin mitä se ei tietenkään sitten tehnyt. Siinä välissä iskä sanoi, että soittaisin asemalle ja kysyisin, että voivatko hakea minut tästä vai tilataanko taksi kylälle. Sanoivat, että jos kaikki muut ilmestyy ennen seitentä sinne niinkuin oltiin sovittu niin kyllä voidaan hakea. Sanoin sitten iskälle ettei taksikyytiä tarvita. Siinä oli ensimäinen virheeni.

Odottelin sitten sisällä sen hetken, kunnes Veikko soittaa asemalta ja sanoo että ollaan nyt lähdössä ja jotain muuta epämääräistä mitä en ihan ymmärtänyt, mutta en kysynyt mitä Veikko asiallaan tarkoitti. Sen verran tajusin, että hän sanoi "Joo myö lähetään asemalta, lähetä viesti jos et pääse lähtemään." En ajatellut asiaa sen enempää. Siinä oli toinen virheeni.

Odottelin sitten niitä tienvarressa sen pienen hetken, kun Veikko soitti ja sanoi että laitan auton lämmitykseen ja tulen sitten perässä. Niin, ja että haen varusteet asemalta. Siinä välissä veri vähän kiehahti, ja lähdin kävelemään takasin sisälle. Sanoin iskälle että pistää auton käyntiin että pääsen sinne suonenjoelle kun eivät ne minua haekkaan. Eihän se tietenkään käynnisty, kun se oli ollut lämmityksessä vasta tyyliin tunnin. Iskä soitteli sitten kaikki naapurit läpite, että saatasiin jonkun autosta virtaa.

Hulkkosen Ari sitten vihdoin saapui, mutta auto ei lähteny kaapeleillakaan käyntiin. Pistettiin se sitten hinaukseen ja sillä tavalla saatiin vihdoin eloon ja lähettiin ajamaan kohti Suonenjokea.

Pääsin kaksi tuntia myöhässä perille, enkä oikeastaan menettänyt mitään, kyseessä oli nimittäin paineilmalaitteet ja ne on minulle tutut kuin omat saunatakin taskuni.

19:16

Ei se päivä sitten loppujen lopuksi mikään huono ollut, oli hauska taas nähdä tuttuja ja touhuta niiden kanssa mitä millonkin. Ja kävin luistelemassakin, vaikka nopsasti tuli kylmä varpaille, jotka vielä tälläkin hetkellä sulavat tuolla pöydän alla.

Aamusta kyllä oikeesti otti ihan törkeesti päähän, mutta nyt olen lähestulkoon täydellisen onnellinen. Silmiä vähän kuivaa ja nenänpää on kylmä mutta muuten.

Kyllä minulla on se varausnumerojuttu tai mikäseoli kunhan etin sen tuolta sähköpostin uumenista.

Pizza & penkka

Elikkäs tänään oli ensimmäinen lukuloman päivä eli sain suurimman osan päivästä möllöttää kotona tekemättä mitään mitä en itse halua. Pitkään jo oon suunnitellu että ryhtyisin tekemään ruokaa ja touhuamaan semmosia juttuja mitä en muuten kehtaisi muiden läsnäollessa tehdä. Joten päätin sitten tehdä jotain ruokaa, kun nälkä oli ja suunnistin keittiöön etsimään ruoka-aineita. 

Eihän meiltä mitään löytynyt mihinkään yhtään hienompaan, joten ajattelin sitten pizzan pyöräyttää kun siihen näky joitain aineksia olevan. Tai no näin juustoraastetta jääkaapissa niin siitä lähdin sitten rakentamaan ideaa. Etsin ohjeen ja totesin, että hiiva oli avattuna pakettina riemunkirjavana jääkaapissa, eikä siitä mihinkään ollut, samaten suurin osa sipuleista omasivat hienoja värejä. Kaikille löytyi korvike ja aloitin tuusaamisen. Tällaisella ohjeella tein taikinan, hirveä vaivaaminen ja sotku mutta kauniin taikinan sain aikaiseksi: 

Pizzapohjan ainekset: 1 dl haaleaa vettä, ½ palaa tuorehiivaa tai ½ pussia kuivahiivaa, 1/2 tl suolaa, 

noin 2 1/2 dl vehnäjauhoja, 2 rkl öljyä

Tunge taikina kohoamaan johonkin, vaikka tiskialtaaseen lämpimään veteen. Pistä pannu lämpiämään hellalle ja lisää öljyä.

Ja kastikkeen tein tälla ohjeella, tosin jätin muutaman osasen pois koska niitä meiltä ei yksinkertaisesti löytynyt: 

Italialainen tomaattipizzakastikkeen ainekset: 1 rkl öljyä, 1 sipuli, 2 valkosipulinkynttä murskattuna, 

1 tölkki tomaattimurskaa, 1/2 tl suolaa, mustapippuria, 2 tl oreganoa tai basilikaa.

Tästä lähtee!

Kuori sipuli. Tirauta muutama krokotiilinkyynel siinä samalla.

Silppua sipuli, itse käytin tätä hienoa tupperware hienonninta, sipuli sisään..

Twistaa vähäsen..

Ja sipuli on tuhannen paskana alta aikayksikön.

Sitten viskaa sipulit pannulle ruskistumaan.

Lisää tomaatimurska tai muu vastaava tomaattipohjainen sose ja mausteet, oreganoa tai basilikaa kait. Niin ja suolaa

Lämmitä kunnes se on tommosta kivan muhjusta.

Tässä välissä laita uuni 250 lämpiämään.

Ota leivinpaperia.

Ota KAunis taikinapallosi hauteesta ja heitä se paperille

Kauli taikinaa haluamaasi muotoon, itse valitsin ympyrän

Levitä tomaattikastike lusikalla ei-niin-pyöreälle pohjalle

Tässä välissä  käy vaientamassa palohälytin, joka huutaa
kuin viimeistä päivää uunista nousevan mysteerikäryn vuoksi.
Pysähdy ihailemaan tuotostasi

Lisää pitsamauste tai muu vastaava tähän väliin,
pinnalle laitettuna se vain palaa eikä maistu

Huomaa kinkkusuikaleiden puuttuvan. Improvisoi

Lisää kinkut, tai muu makuusi sopiva päällinen. Vaikka joku tofunakki Jennille.

Avaa ananaspurkki, sotke paitasi ja housusi mehuun jota epätoivoisesti yrität juoda suoraan purkista

Lisää ananaspalat pitsasi päälle, tai muu makuusi sopiva päällinen. Mikäli se ei ole ananas, elä turhaan avaa ananaspurkkia, tai leikkele leivänpäällismakkaraa pitsaasi

Lisää juustoraaste 

Työnnä pitsa uuniin, odota tommonen 20 minuuttia

Ota pitsa uunista, voi kuinka se on kaunis. Leikkele palasiksi ja nauti.

...Tai ottaessasi pitsaa uunista kuulet, kuinka ovi käy ja rakkaan serkkusi Akin ääni kantautuu korviisi ja tajuat että tulet jäämään ilman pitsaa. No kyllä sitä kaikille kolmelle riitti (Tatu tuli Akin mukana) vaikkakin Aki popsi leijonanosan siitäkin. 

Huolestuttava asia oli mausteita etsiessäni se, että läysin ainakin seitsemän pussia timjamia. Iskällä on joku outo addiktio.

Ja sitten loppukevennys, nyt oli minun vuoro sössiä autolla, vein Ollin kotiin vanhojen jälkeen kun se pyys kyytiä ja peruutin suoraan pihasta penkkaan. Siihen jäätiin. Tatu ja Olli työnsivät, muttei se auto mihinkään mennyt, mutta onneksi naapurista tuli isäntä lapion kanssa auttamaan ja päästiin lopulta Tatun kanssa kotimatkalle.

Tää on tasan tarkkaan pisin merkintä tämän blogin historiassa. Ja taas näin myöhään, luulis sitä vapaalla olevan aikaa kirjoittaa mutta kovasti se aika tuppaa menemään vetelehtimisen puolelle.

Niin ja kiitos suomihiiva.fi -sivustolle ohjeesta.

Penkkarit

Ja poissa ollaa,. jotenkin sitä ei vielä käsitä, mutta siitä enemmän huomenna. Nyt ihmettelen vain miten olin unohtanut sammutustyökurssin tältä päivältä, jonka vuoksi jouduin aika haipakkaa ajamaan kylälle että ehdin kyytiin.

Tarvitsen myös auton.

When things go differently

Mikähän siinä aina on, että kun on jotain kirjoitettavaa, niin sitten on vuoro kirjottaa molempiin blogeihin samaan aikaan, eikä kumpaankin koskaan keksi tarpeeksi asiaa, eikä se yksikään asia riitä molempiin, joten yhden hyvän merkinnän sijasta luon kaksi huonoa.

Ei ollut sammutustyökurssia tänään, kun se tulipalo vie kaikkien lähiseudun kuntien palolaitokset töihin sinne, joten opetettavia ei ole. Sieltä tulee Suonenjoelta sitten Härmä joskus pitämään tunnit tänne. Eli nyt pääsen kokkareihin! Pidän sen kuitenkin yllätyksenä ja julkaisen tämän vasta niihin aikoihin kun te kaikki muut paitti Jenni ootte menossa sinne ja ette saa tietää BWAHAHHAAAA!

No kuitenkin kävelin asemalle ja Pirppu siellä sanoi, ettei niitä harjotuksia ole joten juoksin taksin perään mutta myöhästyin. Lähin sitten kävelemään kotia kohti pakkasessa. Melkeen kaks kilometriä ehdin kävellä ennenkun äiti saapui vihdoin ottamaan kyytiin. Omituista oli, että kävellessä Teemu, se Huttusen Teemu ajoi vastaan ja pysähty siihen tien reunaan ja kysyi että haluaisinko kyytiä Ahveniselle. Sanoin vaan että äiti on jo tulossa hakemaan. Nyt kaduttaa etten mennyt kyytiin, kun se kuitenkin niin vilpittömästi pyys ja taitaa olla että se oli viimenen kerta kun sen kanssa juttelen ja oishan sitä ollut mukava vähän vaihella kuulumisia.

No semmosta tällä hetkellä, iltasella vähän lisää kokkareista ja muusta sensellaisesta.

Karrelle palanut enkeli

Nyt on siis asia sillä tavalla, että ensimmäistä kertaa historiassa kirjoitan merkintääni ikiomalta koneelta, jolle Jormalla ei ole mitään asiaa. Kyllä on hieno fiilis asennella ja poistella kaikennäköistä ilman Jorman suostumuksen anelua.

Ja sitten jotain ihan muuta. Nyt vaan kirjoittelen kaksi kuvaamataidon tehtävää ja huomenna ne palauttelen niin johan on yksi kivi laskeutunut sydämeltä. Vielä se historiankurssi, jonka suoritustavasta en oikein päässyt jyvälle siinä sählypelin tuoksinassa, kun Pekka sen minulle jotenkin selitti, voi olla että huomenna jo jotain joudun tekemään mutta minkäs teet.

Että minä haluan jollekkin alalle, missä kuvataan sketsejä ja muita videotuotoksia. Oisko se joku mediatuotanto tai jotain? Kun vaan semmosen löytäs niin oisin oikeen tyytyväinen.

Vielä pitäs penkkariasu hankkia. Tosin eihän sillä mikään kiire ole, ei ne penkkarit kuitenkaan huomenna ole tai mitään.

"Olen yksinäinen susi, mutta lauman tarvitsen, olen kivi joka kukkii lailla hauraan joutsenen." -Andy Suonsilmä

Eetteri

Nyt on jälleen päässyt käymään niin, ettei allekirjoittaneella ole juuri mitään kirjoitettavaa. Tämä ei mitä luultavammin tullut yllätyksenä kellekkään, joten kukaan tuskin sen suuremmin järkyttyi tapahtuneesta.

Sen voin ja muistan kuitenkin nyt sanoa, että huomenna on Englannin kuuntelukoe heti aamusta, mikä minuakin ihan oikeasti huolestuttaa, koska ei sitä koskaan tiedä mitä siitä seuraa. Toinen huomionarvoinen asia on opon tunnilla meitä viihdyttämään saapuvat työpajan henkilöt, joiden tunti saattaa mennä kuuroille korville, sillä tuskin kenenkään (No, ehkä Villen) tulevaisuuden suunnitelmissa on jäädä Vesannolle hääräämään jossain työpajalla, jossa kuulemani mukaan leivotaan, leikitään ja ollaan ja möllötetään. Luultavasti siellä myös tehdään töitäkin, mutta vain edellämainitut asiat ovat tulleet tuttujen tarinoissa esille.

Tokihan moni muukin asia pyörii mielessäni, eikä vain huominen. Ylihuomista seuraava päivä alkaa jo poltella perskarvoja siihen malliin, että asialle olisi tehtävä jotain. Vieläkään kun ei oikein ole tietoa asusta, pummi tietenkin on hyvä mutta tuskin löydän kotoa ihan kaikkea mitä siihen asuun sitten haluaisin, enkä oikein usko löytäväni aikaa käydä juuri missään mitään muuta hakemassakaan.

Mikähän on tämä tyyli, jolla nyt kirjoitan, kun se ei tosiaankaan ole ihan se, millä normaalisti horisen asiani tänne. Jollain tavalla asiallisempi ja ehkä jollain tavalla jonkinlainen tyyli, joka on ihan mukava kirjoittaa näin kun sitä tarkemmin ajattelee.

Tähän päättyy tämän illan katsaus Miikan ajatusmaailmaan.

Sleep deprivation

Jälleen kerran oli suht aikainen herätys noin sunnuntaiaamuksi, kello kahdeksalta pärähti kännykkä soimaan, siis teoriassa, sillä ehdinkin sammuttaa herätyksen ennen sen laukeamista tai jotain. Sitten lähdinkin asemalle josta jatkoin matkaa sinne jokkis sprint kisoihin samalla kun Tatu joutui kirkkoon isoisjuttuihin. 

Oli muuten kylmä ilma ja hieman tuulinenkin, ei tullut mitään erikoisempia ulosajoja, muutama auto hyytyi maalille, missä minä siis oleskelin ja jouduin ne työntämään pois muiden tieltä. Niin ja tauon jälkeen yks naistensarjan auto ei ehtiny viimesessä mutkassa korjata ohjaustaan tarpeeks nopeesti, vaan törmäsi heinäpaaliin (semmoseen isoon valkoseen traktorinmunaan) heittäen sen viitisen metriä minua kohti, mikä säikäytti aikas pahasti. Se katkas samalla yhen rajatikuista, jonka sitten sen jälkeen tökkäsin takasin lumeen pystyyn vain jotta heti seuraava osuisi taaempana olevaan heinäpalloon paaliin pyörylään tuhoten sen tikun toistamiseen.

Sitten menin sinne Tulilan Antin luokse tutustumaan niihin lapsiin ja muutenkin puhumaan niistä työjutuista ja ne oli mukavia ja taian kyllä mennä sinne lapsenlikaksi sitten täksi vuodeksi. 

Ja jotain tapahtui myös mutta se lipsahti jo mielestä, joten se tuskin oli mitään tärkeää.

Maanisdepressiivisyyttä

Minusta  hieman tuntuu siltä, että oon jossain välissä pudonnut suomalaisen kulttuurin kärryiltä. Kattelin noita euroviisukarsintoja ja olin surullinen. Mihin me ollaan menossa? Tämä nykyajan juomakulttuuri ja nuorisokulttuuri. Ei oo muuttunu mihinkään tyyliin pariinkymmeneen vuoteen. Porukka on niin säälittävää, ja facebook tuo tuon säälittävyyden suoraan koneen näytölle. Olli "Niku" Minkkinen (Kuka antaa lapselleen nimen Niku?) kirjoittaa facebookissa miten munamieheen pitäs iskeä puberteetti ja se sais pudota. Miia Kinnunen, herranisä amiksessa ekaa vuotta tai jossain lukiossa ekalla vuosikurssilla kysyy mikä on puberteetti. 34 viestiä, että ne kaks vaan puhuu täyttä roskaa, jotain small talkin rappiotaivalta se oli. Tanja sanoi miten minulla oli/on joku eroamisprosessi menossa tai joku semmonen, että kaikki rasittava koululla pistää silmään, mutta voiko niin käydä kulttuurin ja valtion kanssa?

Facebook. Ainut syy miksi siellä olen on, että se on koukuttava, mutta se on myös ainut keino pitää yhteyttä joihinkin ihmisiin. Minä en jaksa sitä, saisi olla jokin roskafiltteri siellä, että ei tarviis aina poistaa kavereita jotka muuten on mukavia, mutta kommentoi lähinnä vaan typeryyksiä jota kukaan ei sisimmässään jaksa, mutta jatkavat niiden lähettelyä siitä huolimatta.

Toisaalta äsken tuli todella hieno ja tunteisiin vetoava mainos. Se oli semmonen missä puhutaan miehen ja auton suhteesta, se oli kauniskin. Harmi että se mainosti MTV3 MAX kanavaa, mutta silti. Se ois ollu ihan lyhytfilminäkin ihan hyvä, jotenkin tuntu tuhluulta heittää se jollekkin kanavalle. Se oli hauskakin. En pitkään aikaan ole nähnyt noin hyvää mainosta, ihan hymyilyttää. Ois vaan ollu vaikka joku liikenneturvajuttu tai jotain semmosta, kun se herätti ajattelemaan.

Kohta saadaan tortilloja. Se kruunaa illan.

Perjantai yhdestoistapäivä

...on uusi perjantai kolmastoistapäivä. Aamulla ei iskän auto käynnistynyt, joten kaikki suunnitelmat uusiksi. Alun perin auto piti olla minulla sen päivän ja olisin voinut hakea jotain juotavaa kaupasta, mutta kun ei niin ei, pillimehuja jostain keittiökaapin nurkasta.

Sitten iltapäivällä olin hetken luistelemassa, kunnes lähin viemään Mikaelia mehtään kun sillä ei muuta kyytiä ollut eikä minullakaan mitään tähdellistä tekemistä ole. No ajoin nelisenkymmentäkilometriä jonnekin korpeen, missä huomattiin että mehtäkone oli sökö. Miksu jäi sitä korjailemaan ja minä lähin takasin luistelemaan. Ehin luistella taas hetken kun Miksu soittaa ja sanoo että tule hakemaan pois täältä, kun ei tämä toimi. Taas ajeltiin ja tähän mennessä olin ollut ulkona jo lähes viisi tuntia mikä ei tunnu tällä pakkasella juurikaan kivalta. Varpaissa, korvissa ja sormissa ei tuntoa, eikä naamallakaan ollu kovinkaan kivaa.

Nyt muistin, että unohin sammuttaa ne niiden ulkovalot, vaikka niin lupasinkin. No se ei haittaa. Lisäksi tietenkin Elinalla oli hieman vaikeuksia päästä pihasta pois, siellä on penkassa jäljet sitä todistamassa, pudotin sen koepaperin ja unohin kengät pulpetin alle siinä kokeen loppuvaiheessa, meinasin ajaa ojaan Toikkasten tienhaarassa ja niin edespäin ja niin edespäin.

Näillä näkymin hyvien pisteiden odottaminen kokeesta on turhaa.

Mutta kyllä tää päivä ihan mukavasti loppui, Toikkasilla oli sauna lämpimänä, joten käytiin kylpemässä ja tupaan tullessa oli Samuelkin sinne eksynyt. Kertoili aika eläviä tarinoita siitä varusmieselämästä, oli meinaan aikalailla naurussa pitelemistä.

Miksi lööppilehdissä pitää aina näyttää tyyliin jonkun syytetyn kuva, kun se on aina kuitenkin sumennettu tai pikselöity? Sehän voi olla ihan kuka tahansa, eikä niissä ole mitään järkeä.

Rutiininrikkoja

Kyllä sitä kun kerran unohtaa, niin samantien lentää kaksi päivää ohi kuin itsestään. Tiistaina kirjoitin tuonne toisen blogin puolelle ja sitten se vaan jotenkin jäi tämä toinen kokonaan unohduksiin. Ei pitäis aloittaa kahta "uutta" peliä samaan aikaan, kaikki muu jää toissijaiseksi.

Kyllä minun mielestä jokin rangaistus voisi tähän väliin kiskaista, tai vaikka kaksi, tai kaksiosainen, tai jokin todella paha. Mutta ei mikään todella paha mielellään, oman lupaukseni rikoin vain, en ketään teistä toivottavasti pettänyt. No nyt pittää vaan kahta kauheemmin kirjotella tai jotain jonkin aikaa.

Ja ja ja huomenna on tekstitaito, että en minä nyt mukamas pysty kirjoittamaan pitkästi, vaikka valehan sekin on.

Ei se haittaa.

:)

Uuuuu

Tiedättehän sen Mikon, sen kaljupään jolla on ne paksusankaiset lasit? Sain tänään tietää, että se on Riikan mies, sen Oittisen Riikan, Oittisen Antin isosiskon mies. Minä jollain tasolla hieman järkytyin, niillä on lapsikin. Se oli jotenkin omituinen kokemus. Työ tietysti ootte tienny jo tyyliin puoltoista vuotta, mutta minulle tämä oli ihan uutta.

Ja nyt on jo jotenkin nuo ammatinvalintajutut jo hieman selkiytyneet. Minä sitten haen kääntäjäksi tai muuksi vastaavaksi kielen ihmiseksi, englannin kielellä luultavasti nuorisotyöhön, ja tanssin tieni läpi teatteriammattikorkeakoulun. Huomenna onkin sitten ihan uudet asiat taas harkinnassa. Huoh.

Öö öö öö. Mulla oli jotain tärkeääkin vieläm mutta ei minulla ole hajuakaan mitä. Höh. Jääkööt tähän.

Kuinkas sitten kävikään

No jaa, taitaa taas jäädä tuo lukeminen hieman vähemmälle. Oli aikomus vaikka missä välissä lukea, mutta ajattelin aina että illemmalla. No nyt on ilta ja sammutin koneenkin, kunnes hetken luettuani uskontoa ja katseltuani Jussi-gaalaa sivusilmällä päädyin siihen ajatukseen, että nyt tarkastan ne Tampereen ja Helsingin näyttelyjuttujen erot, ja että kumpaan olisi järkevämpi hakea.

No, molempi pahempi. Ei noissa mikään oikeastaan muuten juuri uolestuta, mutta tanssia pitää kuitenkin. Eikä siinä vielä kaikki, pitää jopa sanoittaa yksi säkeistö laulua, jonka laulaa samalla kun tanssii.

Eikä siinäkään sielä ihan kaikkea, viimeisenä kompastuskivenä on näyttelijätyön soolotehtävä. Eli kaksi minuuttia pitäisi yksin esittää jotain, johon mielellään saisi liittyä tanssia, lauluaa, akrobatiaa ja muuta sen sellaista näytteljäntyöhön liittyvää. Voi elämä. Pahinta on, kun ei itse noita lukiessa voi edes kuvitella itseään kekkuloimaan sinne, ja muutenkin tuntuu ettei minusta ole siihen. Hyvältä pohjalta lähden sinne ainakin yrittämään, lippu korkealla ja hyvällä mielellä.

Sitten ajattelin tarkistaa jotain muutakin ja harmikseni huomasin, ettei englanninkielisillä koulutusaloilla ole juuri vetoa minua kohtaan. Tai on ehkä, mutta ne tuntuu niin semmosilta sanoinkuvaamattomilta asioilta. Ei siis pahalla tavalla sanoinkuvaamaton, vaan ihan vaan etten osaa oikein selittää.

Mihin minä päädyn?

Aika erikoistua

ja nukkua. Mutta menkööt nyt vielä hetken.

Niin siis luistelin ja kävin siellä Viitasaarella. Siinä päivä pähkinänkuoressa. Ajatus heräsi siellä, että blogin pitäisi erikoistua johonkin tiettyyn pienen porukan asiaan, tai semmoseen tietyn ihmisryhmän toiveita vastaavalle alueelle. Sillä tavalla kun saisi lukijoita, ja olisi ehkä sinällään helpompi kirjoittaa kun on jokin selkeä tavoite työllä. Toisaalta siitä tulee se vastuu että nyt on pakko kirjoittaa, ettei porukat polta pelihousujaan.

No se on sitä kahden vaiheilla tanssahtelua. Vähän kuin abipuvun ja kesätyön valinta.

Aamun kuiskaus

NYT MIIKA JA VILMA HERÄTYS, TULKAA TYÖNTÄMÄÄN AUTO PIHASTA!

Tuollainen herätysääni raikui läpi talon varttitunti sitten, kun äiti ryntäsi sisään lumisessa takissaan. Eihän siinä mitään, vedin housut jalkaan ja saunatakin päälle, joka on muuten yllättävästi todella hyvä kylmänkelin vaate ja ei kun vaan pihalle tilannetta tarkastelemaan.

Meillä kun on semmoinen typerä tapa, näin jälkikäteen ajateltuna, että me ajetaan se meidän auto aina samaan kohtaan autotallin päähän. Koska auto jatkuvasti seisoo tuossa pisteessä, siihen ei koskaan pääse satamaan lunta, jonka vuoksi siihen syntyy semmonen autonkokoinen aukko. Siinä se auto lepäilee omassa pesässään, mutta auta armias kun tulee yöllä kymmenen senttiä lunta niin heti ollaan jumissa.

No myöhän työnnettiin. Ensiksi taaksepäin äitin painaessa kaasua jolloin auto lähti vähän takavasemmalle, mutta kuitenkin ylös kuopasta. Sitten takaapäin, mutta mitään ei tapahtunut, ennekuin laitettiin renkaiden alle matot, jolloin saatiin työnnettyä sitä niin, että äiti pääsi lähtemään. Siinä sitä sitten seisottiin hölmistyneenä pihassa katselemassa, että pääseekö nuo nyt sitten sitä mäkeä ylös ja luoja kiitos kyllä pääsivät.

Pitääkin muuten mennä kolaamaan piha.

Aika rientää minä en

Johan on taas niin myöhä että ei mittän järkeä. No, onpahan vapaapäivä huomenna.

Yhtä asiaa en ymmärrä (muun muassa) on se, miksi ihmiset aina ihan välttämättä haluaa laittaa esim. selainikkunan kokoruudulle. Mua melkeen ärsyttää, kun joku tulee minunkin koneelle ja klikkaa sen koko näytön kokoiseksi, vaikka se on ihan nätisti siinä semmosenaan. Sen nimikin on ikkuna, se on ikkuna näytöllä, ei näyttö itsessään. Ehkä olen hieman pikkumainen tässä asiassa mutta mitä väliä, saa kai sitä oma mieliepide olla.

Meinasin etsiä ja tutkailla noita jatko-opiskelujuttuja, mutta enpäs ehtinyt ellen nyt aloita. Tekis vaan mieli tietää vähän enemmän näistä asioista just nyt. Tai nukkua, nukkuminen on hyvä vaihtoehto.

Joo

Video&Vitutus

Uuu, ihan uusi juttu tämä videoiden laitto tänne, vähän oli hakusessa mutta kait se toimii. Jotenkin tosi siisti tuo juttu, kun siihen törmäsin. Hienoa huomata miten uskomaton ihmismieli voi olla.

Toisekseen galleria on täysin jumittanut netin. Se on ladannut tuota sivua jo reilun pari tuntia, sitä välilehteä ei voi sulkea, eikä selainta millään tavalla, jos haluaa muita välilehtiä sulkea niin ruksia pitää painaa kahdesti. Plus sitten minä olen ilmeisesti jatkuvasti kirjautuneena sinne, vaikka mitä tekisin. Huoh tätä nykyteknologiaa.

Asiat muuttuvat

....Makuasiatkin. Moneskohan kerta tämä on kun aloitan merkinnän noin kornilla tavalla mutta menkööt.

Onko teillä jotain ruokia/juomia/herkkuja, joista ennen ette pitäneet ja nyt pidätte tai toisinpäin? Kun meinaan ajattelin syödessä noita suklaataskuja, vehnämuroja joissa on sisällä jotain hyvänmakusta töhnää, että miten pienempänä kerran kokeilin ja inhosin samantien, mutta nykyään se on suurtakin herkkua.

Muina asioina esimerkiksi makaronilaatikon kuori. Pienempänä en millään halunnut sitä "palanutta" osaa syödä, pelkät makaronit oli parasta, mutta nykyään kuori on paras osa koko annosta.

Muita asioita mitä ennen vihasin ja nyt rakastan: Yrttipatongit, muromysli, ruisleipä jne. Näin päin se yleensä tapahtuu, kun tottuu syömään kaikennäköstä, mutta onko mitään mitä ennen rakastin ja nyt en siedä syödä ollenkaan? En muista, onko teillä jotain vastaavaa?