Sivut

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kuinkas sitten kävikään

No jaa, taitaa taas jäädä tuo lukeminen hieman vähemmälle. Oli aikomus vaikka missä välissä lukea, mutta ajattelin aina että illemmalla. No nyt on ilta ja sammutin koneenkin, kunnes hetken luettuani uskontoa ja katseltuani Jussi-gaalaa sivusilmällä päädyin siihen ajatukseen, että nyt tarkastan ne Tampereen ja Helsingin näyttelyjuttujen erot, ja että kumpaan olisi järkevämpi hakea.

No, molempi pahempi. Ei noissa mikään oikeastaan muuten juuri uolestuta, mutta tanssia pitää kuitenkin. Eikä siinä vielä kaikki, pitää jopa sanoittaa yksi säkeistö laulua, jonka laulaa samalla kun tanssii.

Eikä siinäkään sielä ihan kaikkea, viimeisenä kompastuskivenä on näyttelijätyön soolotehtävä. Eli kaksi minuuttia pitäisi yksin esittää jotain, johon mielellään saisi liittyä tanssia, lauluaa, akrobatiaa ja muuta sen sellaista näytteljäntyöhön liittyvää. Voi elämä. Pahinta on, kun ei itse noita lukiessa voi edes kuvitella itseään kekkuloimaan sinne, ja muutenkin tuntuu ettei minusta ole siihen. Hyvältä pohjalta lähden sinne ainakin yrittämään, lippu korkealla ja hyvällä mielellä.

Sitten ajattelin tarkistaa jotain muutakin ja harmikseni huomasin, ettei englanninkielisillä koulutusaloilla ole juuri vetoa minua kohtaan. Tai on ehkä, mutta ne tuntuu niin semmosilta sanoinkuvaamattomilta asioilta. Ei siis pahalla tavalla sanoinkuvaamaton, vaan ihan vaan etten osaa oikein selittää.

Mihin minä päädyn?

4 kommenttia:

  1. no seuraavaksi armeijaan, nii että mikä hätä sulla nyt on? ehit sielläkin vielä miettiä tuota tulevaisuuttas

    VastaaPoista
  2. ja kesät menee kivasti museolla jos et muuta keksi :DD

    VastaaPoista
  3. epäreilua että pojilla on sinänsä helpompaa tuo elämä, ko esim. lukion jälkeen niillä on ainakin joku paikka minne mennä, mutta ei tytöillä ole, ellei mene armeijaan, mutta silleen. ne kaikki hakemisvaikeudet alkaa vasta sitte armeijan jälkeen jos alkaa ..

    VastaaPoista
  4. niin tai siis kyllähän ennen armeijaakin voi hakea (ja yleensä kai haetaankin), mutta jos ei pääse ekalla mihinkään, nii ei haittaa, ku joutuu kummiski menemään armeijaan ja sitten voi hakea uudestaan. tytöt joutuu keksimään itelleen vuodeks tekemistä

    VastaaPoista