Aamupäivän angst

8:43
Tilanne on nyt tämä. Teoriassa minun pitäisi olla Suonenjoen paloasemalla kuuntelemassa oppituntia paineilmalaitteiden käytöstö ja huollosta, mutta käytännössä olen olohuoneen sohvalla kirjoittamassa blogiini.

Heti lähti kaikki menemään päin hevonpersettä, kun en samantien noussut sängystä kellon soidessa vaan jäin makaamaan mukamas "hetkeksi" kunnes kello oli jo puoli seitsemän eli minulla oli vartti aikaa tehdä kaikki aamujutut ja saada iskä hereille. No se onnistui ihan sujuvasti, mutta iskä vain tokaisi että auto tuskin lähtee käyntiiin mitä se ei tietenkään sitten tehnyt. Siinä välissä iskä sanoi, että soittaisin asemalle ja kysyisin, että voivatko hakea minut tästä vai tilataanko taksi kylälle. Sanoivat, että jos kaikki muut ilmestyy ennen seitentä sinne niinkuin oltiin sovittu niin kyllä voidaan hakea. Sanoin sitten iskälle ettei taksikyytiä tarvita. Siinä oli ensimäinen virheeni.

Odottelin sitten sisällä sen hetken, kunnes Veikko soittaa asemalta ja sanoo että ollaan nyt lähdössä ja jotain muuta epämääräistä mitä en ihan ymmärtänyt, mutta en kysynyt mitä Veikko asiallaan tarkoitti. Sen verran tajusin, että hän sanoi "Joo myö lähetään asemalta, lähetä viesti jos et pääse lähtemään." En ajatellut asiaa sen enempää. Siinä oli toinen virheeni.

Odottelin sitten niitä tienvarressa sen pienen hetken, kun Veikko soitti ja sanoi että laitan auton lämmitykseen ja tulen sitten perässä. Niin, ja että haen varusteet asemalta. Siinä välissä veri vähän kiehahti, ja lähdin kävelemään takasin sisälle. Sanoin iskälle että pistää auton käyntiin että pääsen sinne suonenjoelle kun eivät ne minua haekkaan. Eihän se tietenkään käynnisty, kun se oli ollut lämmityksessä vasta tyyliin tunnin. Iskä soitteli sitten kaikki naapurit läpite, että saatasiin jonkun autosta virtaa.

Hulkkosen Ari sitten vihdoin saapui, mutta auto ei lähteny kaapeleillakaan käyntiin. Pistettiin se sitten hinaukseen ja sillä tavalla saatiin vihdoin eloon ja lähettiin ajamaan kohti Suonenjokea.

Pääsin kaksi tuntia myöhässä perille, enkä oikeastaan menettänyt mitään, kyseessä oli nimittäin paineilmalaitteet ja ne on minulle tutut kuin omat saunatakin taskuni.

19:16

Ei se päivä sitten loppujen lopuksi mikään huono ollut, oli hauska taas nähdä tuttuja ja touhuta niiden kanssa mitä millonkin. Ja kävin luistelemassakin, vaikka nopsasti tuli kylmä varpaille, jotka vielä tälläkin hetkellä sulavat tuolla pöydän alla.

Aamusta kyllä oikeesti otti ihan törkeesti päähän, mutta nyt olen lähestulkoon täydellisen onnellinen. Silmiä vähän kuivaa ja nenänpää on kylmä mutta muuten.

Kyllä minulla on se varausnumerojuttu tai mikäseoli kunhan etin sen tuolta sähköpostin uumenista.