It's the end of the world as I know it. And a little about blogging. This makes no sense.

Päivä tuntuu valoisemmalta. Tuntui, kun valoa oli. Nytkään se ei ole aivan yhtä pimeä kuin ennen. Johtuneepi tosin kevään tulosta mutta vertauskuvallisestikin.

Tuntuu että moon ollut aivan levällään nyt jonkin aikaa ja nyt taas koossa, elmä on raiteillaa, ei ole enää tuota yhtä maalia mihin tähdätä. Nyt saa keskittyä kaikkeen muuhun jonkin aikaa. Myös auto on tuloillaan lähipäivinä, joten sekin edesauttaa mielen järjestäytymistä.

Uu, tsekataanpas menestyvän blogin tehtävälista:

Omaperäinen aihe: Juu omata arjestaan höpöttäminen on melko varmasti kovin omaperäinen aihe juu.

Ytimekäs teksti: Toisinaan on, toisinaan tuntuu että puhelinluetteloa selaisim tai näin itsestä asia vaikuttaa.

Sujuva kieli: No joo tota kirjakieltä harvoin esiintyy kuten oikeinkirjoitustakin...

Houkutteleva otsikko: Eehän mun otsikot oo kun kaksi sanaa tai jotain ihmeen runoilua jonka heitän tonne ylös ettei se ole niin autio

Tyylikkäät kuvat: Äärimmäisen komioita kuvia kerta toisensa jälkeen. Kai viime kuussa viimeks vai...?

Siisti ulkoasu: Kyllähän tuo on tommosta sliikkiä mustaa ja valkoista ja muita krumeluureja mitkä osallaan luovat harmonisen ulkoasun.

Tuhat lukijaa: Kolme kappaletta, kaikki kavereita, hyvä alku jos saan sanoa. Määhän luen tän siis joka ikinen päivä.

Säännöllisyys: No päivittäin vaihtelevilla ajoilla.

Pitäskö ehkä uudelleenmiettiä tämän konseptia? 

Otetaan kisa, kellä ekana tuhat?