Sivut

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Jipiii, oksennusripulitauti. Lähinnä oksennus.

Ei välttämäti tarvii lukea, kuhan jotakin tekemistä keksin koneella.

Paska olo, aamuyöstä heräsin toistuvasti tunteeseen siitä, että vatsa on epävakaa, mutta en juuri välittänyt ja jatkoin unia, kunnes iskän lähtiessä töihin kuuden maissa jäin vain makaamaan valveilla, kun en uskaltanut juuri vaihtaa asentoa tai nousta sängystäkään. Makasin sitten varmaan kaksi tuntia niin, että nukahdinkin välillä, kunnes kaheksan maissa ajattelin ettei tämä sängyssä makaaminen huonon vatsan kanssa ole tämän arvoista, nousin, kävelin vessaan, asetuin korkeaan polviasentoon pytyn eteen. Mitään ei tullut hetkeen, enkä uskaltanut lähteä hakemaan vatia johon voisin oksentaa ollessano asioilla. Kusetti vaan niin pirusti, etten voinut muuta kuin istahtaa muun lastin pelossa. Just ehdin asiani, ennenkuin yökkäsin lavuaariin, ehdin nousta ja antaa ylen pyttyyn.

Hain koneen ja istuskelin sillä jonkin aikaa, äiti käski viedä kirjeen postilaatikkoon, kävin sen tekemässä, heikotti koko matkan ja mahakin tuntui omituiselta taasen, tulin takaisin olohuoneen "tukikohtaani", menin sikiöasentoon makaamaan ja jäin siihen. Jonkin ajan kuluttua äiti pyysi, että hakisin postin, kun minulla oli enemmän päällä. Ajatus ei juuri houkutellut, mutta ajattelin että menkööt, lähdin hiiitaaasti nousemaan, kävelin ulos takki päällä, pääsin puoleenmatkaan postilaatikkoa, kun maha ei enää kestänyt ja oksensin enemmän kuin koko aamuna yhteensä äitin kukkapuskaan. Selvisin elossa takaisin postien kanssa ja nyt päätin jakaa tämän epämiellyttävän kokemukse teidän kanssanne.

Paska olo

Muokkaus: Nyt on jo ihan hyvä olo. Mustikkamaito pysyy jo sisällä eikä ole enää niin sekvava olo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti