Nyt pitää saada joku järki tähän eloon, yks ainut tämmönen "hektisempi" päivä ja minä olen jo ihan ulapalla, tuntuu, kuin missään ei olisi mitään järkeä ja ajantajukin on aivan hävinnyt. Siis ihan tuntien tasolla, ei vain päivien.
Rutiineja pitää saada, ja niitä onkin, mutta just tämmönen vaihtelu ajaa minut ihan raiteilta. Huomenna on Mansikoiden kokous, mutta se on Varkaudessa jonne ajaa kaksi tuntia, mitä en halua tehdä. En oikein kyllä kehtaisi jättää menemättä, mutta on kai pakko. Pitää vaan ilmoittaa etten pääse (taaskaan.) Viimeksi kun olin poissa marraskuussa, niin sitten joulukuun kokouksessa puheenjohtaja alotti silleen epämiellyttävään sävyyn, että tänään on näköjään nuorisojäsenkin paikalla. Suurin osa siitä porukasta on kyllä niin täynnä ihteään että hävettää katsoa.
Väsyttää ihan hirveästi, ehkä pääsen nukkumaan kohta, ellen jotain muuta keksi ja keksinkin, mutta se vie vain hetken ja sitten pääsen nukkumaan.
Tein toissapäivänä tai eilen lettuja:
 |
| Ape, aluksi aivan avuttoman aneemista. |
 |
| Lopulta läjä lettuja lautasella, loistavia! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti