Tässä vaiheessa sitä jotenkin yrittää vaan jotenkin saada oman arkensa jonkinlaiseen järjestykseen. On noita töitä ja toisaalta ei ole aina töitä ja on teitä ja tekemistä. Teillä tarkoitan niinkun ystäviä ja semmosia sosiaalisia kanssakäymisiä teidän kanssa. Tää viikonalku on tuntunu ihan törkeän pitkältä. Ei oo niitä arjen rutiineja, jotka sitoo päivät yhteen ja tuo rytmin. Tosin muistettavampiahan nämä erikoiset päivät aina on ja sekin on hyvä.
Japanissa on jo suurimmat rikollisliigat avanneet "toimipisteitään" kansalaisille ja jakaneet avustuspaketteja hätää kärsiville. Siellä on rikollisetkin noin kunniallisia, jotenkin hienoa ja hävettä tää meidän rikollisjengi täällä Suomessa.
Mää oon ihan auki huomisen suhteen vaikka vähän sainkin brieffiä äsken. Mutta sekin on kai vaan hyvä. Enpähän tule pettymään jos olen jotain suunnitellut, kun en mistään mittään tiedä.
Voi tätä voi tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti