Miten tämä on aina niin vaikeaa,
aihe on ja sanottavaa,
silti ei näytölle mitään saa,
kirjoittamalla ainakaan.
Itsekritiikki valtaisa,
ulosanti surkea,
kaiken kirjoitan uusiksi,
aivot hajoaa muusiksi,
lopulta enää jaksa en,
typeryyksiä valittelen.
Ja taas jotain runoa rustaan,
vaikkei niitä lukea kukkaan,
oikeastaan halua,
laji itsessään kuvottava.
Huomenna ajan tasalle,
rästiasiat toimeenpanolle,
muttei liikaa kuitenkaan,
ettei masennus iske alkuuunkaan,
järkevät tavoitteet,
onnistuneet hankkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti