Ensimmäinen työpäivä takana ja voin sanoa että sillai melko rankkaa mutta kuitenkin siedettävää. Pitäs vaan jotenkin asennoitua oikein, eihän mun tartte koko ajan olla niiden kanssa leikkimässä tai mitään, yritän ajatella että mitä tekisin jos nämä olisi minun lapsia, tai ajattelen mitä Anja tekisi tässä tilanteessa. Eihän niille voi uhrata aikaansa 24/7 jotain omaakin aikaa pitäis olla.
Katottiin Tarzan ja taas oli jostain syystä semmonen tunteet pelissä -olo koko ajan. Olin ihan juonessa mukana tai sitten se vaan herätti muistoja vuosien takaa. Siinä katsellessa Sampo kysyi, että millon minä oon tämän nähnyt aikasemmin ja vastasin sille että 11 vuotta sitten. Siinä iski taas se, miten vanha minä oon, tai en miten vanha olen mutta se, miten lapsuus oli ja meni ja nyt se on tätä "vastuullisuutta" vastedes. Tosin kun kattoo duudsoneita riehumassa niin se antaa toivoa, ei leikit ole vielä ohitte.
Ja nyt vasta tajusin miten rasittavaa on kattoa jotain leffaa lapsen kanssa, joka on nähnyt ko. filmin isän mukaan 72 kertaa. Ihan koko ajan se kertoili mitä kohta tapahtuu. "Kohta kuuluu se pyssy!" "Kohta on se iso tappelu" Hirveetä spoilausta ihan koko ajan.
Sekin hieman haittaa että oon yhä hirvee jees mies. En oikein osaa edes lapsien kanssa olla se "pahis" joka kieltää ja pakottaa tekemään asioita mitä ne ei halua. Pitäs opetella semmosta sopusuhtaista ankaruutta.
Eipä muuta
sun omista kersoistas tulee kauheita kauhukakaroita, jotka oot lelliny pilalle :D
VastaaPoista